Aivoverenkierronhäiriöstä kuntoutuminen on yksilöllistä ja vaikeasti ennustettavaa, ja se vaihtelee muun muassa vaurioituneen aivoalueen sekä vaurion koon mukaan.
Erityisesti sairastumisen alkuvaihe on kuntoutumisen kannalta tärkeää aikaa. Välittömästi aivoverenkiertohäiriön jälkeen aivot ovat vastaanottavaisimmillaan kuntoutumiselle, ja suurimmat edistysaskeleet tapahtuvat ensimmäisinä kuukausina sairastumisen jälkeen. Noin 50–70 prosenttia sairastuneista kuntoutuu itsenäisiksi, mutta suurelle osalle sairastuneista jää eriasteisia pysyviä oireita.
Tyypillisiä oireita aivoverenkiertohäiriön akuuttivaiheessa ovat toispuoleiset halvausoireet sekä puhe- ja kommunikaatiovaikeudet. Aivoverenkiertohäiriö voi myös muuttaa sairastuneen luonnetta ja aiheuttaa väsymystä.
Halvausoireet näkyvät usein erityisesti yläraajassa käden kömpelyytenä ja voimattomuutena. Usein sairastuneella on aluksi myös kävelyvaikeuksia ja tasapaino-ongelmia. Suuri osa sairastuneista kuntoutuu itsenäisiksi kävelijöiksi, mutta osa tarvitsee liikkumisen apuvälineitä, kuten kävelykeppiä, rollaattoria tai pyörätuolia.
Aivoverenkiertohäiriö saattaa aiheuttaa vaikeuksia puheen tuotossa, puheen ymmärtämisessä, lukemisessa tai kirjoittamisessa. Puhe- ja kommunikaatiovaikeudet ovat erityisen raskaita sekä sairastuneen että omaisen kannalta. Sairastuneen kanssa keskustelu vaatii toiselta osapuolelta kärsivällisyyttä antaa riittävästi vastausaikaa. Ryhmäkeskustelun seuraaminen ja siihen osallistuminen on usein erityisen vaikeaa, mikä hankaloittaa sairastuneen sosiaalista elämää.
Aivoverenkiertohäiriö voi muuttaa sairastuneen luonnetta. Hän saattaa vaikuttaa passiiviselta, aloitekyvyttömältä, malttamattomalta tai äkkipikaiselta. Uusien asioiden oppiminen on vaikeaa, ja joskus mikään ei tunnu kiinnostavan. Masennus on yleisin aivoverenkiertohäiriön jälkeinen psyykkinen ongelma ja vaikeuttaa kuntoutumista huomattavasti. Masennus on usein yhteydessä sosiaalisen elämän rajoituksiin ja sairastuneen vaikeuksiin osallistua hänelle tärkeisiin aktiviteetteihin.
Mitä voin tehdä?
Kannusta itsenäisyyteen!
Kannusta sairastunutta itsenäisyyteen päivittäisissä toimissa ja anna hänen yrittää ensin itse. Säännöllisten rutiinien luominen helpottaa sairastuneen itsenäistä toimintaa.
Mahdollista itsensä toteuttaminen!
Luo sairastuneelle mahdollisuuksia jatkaa vanhoja harrastuksiaan ja toteuttaa mielenkiinnon kohteitaan. Harrastakaa myös yhdessä ja osallistukaa erilaisiin tapahtumiin.
Tue sosiaaliseen toimintaan!
Kannusta sairastunutta osallistumaan sosiaaliseen toimintaan ja pitämään yhteyttä ystäviin ja sukulaisiin. Kutsu ihmisiä kylään.
Älä anna periksi!
Aivoverenkiertohäiriön oireisiin kuuluu usein aloitekyvyttömyys ja innottomuus. Läheisen on usein tehtävä aloite toimintaan osallistumisesta, ja sairastuneen mukaan saaminen voi vaatia jatkuvaa kannustamista.
Edellinen sivuSeuraava sivu