Siirry sivun sisältöön

OPAS

Kriisireaktiot ja niiden hallinta mielen kuormittuessa

Tarkistettu 26.6.2025

1
2
3
4

3. Psyykkisen häiriön varomerkit

Mahdollisimman nopea puuttuminen varomerkkeihin voi estää tilanteen kehittymisen psyykkiseksi häiriötilaksi tai itsetuhoiseksi toiminnaksi, jolloin kykenet paremmin hallitsemaan oireitasi.

Psyykkisen häiriön varomerkeillä tarkoitetaan ennen vakavamman psykiatrisen oireilun tai itsetuhoisen toiminnan puhkeamista ilmeneviä tunnetilojen, ajattelun tai käyttäytymisen muutoksia. Ne ovat yksilöllisiä, ja voivat vaihdella niin voimakkuudeltaan kuin kestoltaankin. Niitä voi ilmetä viikkoja tai vain tunteja ennen sairastumista.

Yleisiä varomerkkejä ovat esimerkiksi

  • keskittymisvaikeudet

  • unen tai mielialan muutokset

  • epäluuloisuus

  • impulsiivisen toiminnan lisääntyminen

  • psyykkisen häiriön tyypillisten oireiden lisääntyminen lievässä muodossa

  • sosiaalisen käyttäytymisen muutokset.

Voit kartoittaa yhdessä asiantuntijan ja läheistesi kanssa, mitkä tuntemukset ovat varomerkkejä. Läheisten havainnot ovat usein tärkeitä, koska itse voi olla vaikea havaita tiettyjä muutoksia, jotka näyttäytyvät muille selvinä. Varomerkkien kartoittamiseen kannattaa hyödyntää kyselylomakkeita.

Voit käyttää masennusoireilun vaikeutumisen varomerkkien kartoittamiseen Mielenterveystalon lomaketta.

Voit käyttää psykoosioireilun vaikeutumisen varomerkkien kartoittamiseen Mielenterveystalon lomaketta. Psykoosioireilua voit epäillä, jos todellisuudentajusi on heikentynyt ja sinulla on vaikeuksia erottaa mikä on totta ja mikä ei.

Varomerkkien kartoittamisen jälkeen kannattaa ottaa tavaksi tarkistaa tilanne niiden suhteen säännöllisesti esimerkiksi muutaman kerran viikossa. Muutosten tarkkailua on hyvä jatkaa jonkin aikaa, mutta on tärkeää, ettei se olisi liiallista ja täten stressiä lisäävää.

Jos tunnistat psykiatrisen oireilun vaikeutumista tai itsetuhoista toimintaa ennakoivia varomerkkejä, kannattaa hyödyntää henkilökohtaista kriisi- tai turvasuunnitelmaa. Varomerkkien ilmaantuessa on tärkeä keskustella läheisten ja hoitavan henkilön kanssa, pyrkiä tunnistamaan mahdolliset stressiä aiheuttavat asiat sekä vähentämään niitä. Hoitavan tahon kanssa voit sopia esimerkiksi keskustelutapaamisten tai lääkityksen väliaikaisesta lisäämisestä.