OPAS
Tarkistettu 26.8.2025
On luonnollista, että vireystilamme vaihtelevat.
Vireystilan muutokset ovat normaaleja ja muutokset vaikuttavat eri ihmisiin eri tavoilla. Joku meistä voi jännittää esimerkiksi esiintymistilanteita, ja siitä huolimatta ylivireystilassa voi suoriutua esityksestä hyvin. Joku toinen voi puolestaan lamaantua esiintymistilanteissa niin, että esiintyminen ei onnistu lainkaan tai aiheuttaa keskittymisen vaikeutta.
Hermosto vaikuttaa vireystilan säätelyyn sekä kehon ja mielen yhteistoimintaan.
Optimaalinen vireystila on yksilöllistä. Kun olet optimaalisessa vireystilassa, pystyt toimimaan arjessasi tarkoituksenmukaisesti. Esimerkiksi arjen toimintoihin riittää virkeyttä ja nukkumaan mennessä olosi muuttuu rauhallisemmaksi. Sinulla on turvallinen olo, koet hallinnan tunnetta, pystyt tekemään päätöksiä ja pystyt nauttimaan sinulle tärkeistä asioista. Tarvittaessa monimutkainen ja käsitteellinen ajattelu onnistuu. Voit ajatella ja tuntea yhtä aikaa, olet läsnä kehossasi ja ajantajusi on hyvä. Pystyt keskittymään. Myös stressi, huoli ja jännitys kuuluvat optimaaliseen vireystilaan ja ovat normaaleja tuntemuksia.
Kehosi toimii ja tuntuu tasapainoiselta optimaalisessa vireystilassa. Kehosi reagoi tarkoituksenmukaisesti siihen mitä olet tekemässä. Esimerkiksi sydämesi syke ja hengityksesi kulkevat vapaasti ja pystyvät mukautumaan tilanteisiin. Pystyt esimerkiksi rauhoittumaan syömiseen ja lepoon, tai aktivoimaan kehosi liikuntasuoritukseen.
Optimaalisen vireystilan ulkopuolella ovat yli- ja alivireys. Vireystilat voivat vaihdella nopeastikin ylivireydestä alivireyteen tai toisinpäin.
”Kun olen optimaalisessa vireystilassa, ajatukseni ovat myötätuntoiset, pystyn kuulemaan mitä kerrot ja oppimaan itsestäni lisää. Minulla on tunne, ettei ole mitään hätää, olen turvassa.”
Ylivireystilassa keskittymisesi ja vuorovaikutuksesi kaventuvat, kehosi ja mielesi käyvät kierroksilla. Toimintasi voi olla jopa hallitsematonta, poukkoilevaa, levotonta ja asioiden tietoinen käsittely heikkenee. Sinulla voi olla vaikeutta rauhoittua esimerkiksi lepäämään tai syömään. Ylivireystilassa voit kokea erittäin voimakkaita ja hallitsemattomia tunnereaktioita, joiden kanssa et pärjää, tai joihin liittyviä reaktioita tai tekoja kadut myöhemmin.
Sydämen sykkeesi ja hengityksesi voivat olla nopeita. Lihaksesi tuntuvat jännittyneiltä ja reagoit epätarkoituksenmukaisesti aistiärsykkeisiin. Ruuansulatus heikkenee ja suu voi tuntua kuivalta.
“Olen kuin höyryjuna, enkä pysähdy vaan lisään kaasua. Minun on vaikea keskittyä annettuihin tehtäviin, ja kehoni on levoton ja jännittynyt. Kun vapautan kehoani jännityksestä hallitusti, rauhoitan uloshengitystä, mielenikin rauhoittuu.”
Alivireystilassa olosi voi tuntua lamaantuneelta ja voit kokea luovuttamisen tai pelon tunteita. Asioiden tietoinen käsittely heikkenee. Voit kokea tyhjyyden tunnetta, eikä mikään tunnu miltään. Vuorovaikutuksessa saatat kokea tarvetta välttää kontaktia ja puheesi voi olla monotonista.
Alivireystilassa et pysty toimimaan kehollisesti tarkoituksenmukaisella tavalla, kehosi voi tuntua voimattomalta ja liikkeelle lähteminen on vaikeaa. Sykkeesi, hengityksesi ja ruuansulatuksesi ovat hidastuneita eivätkä ne reagoi tarkoituksenmukaisesti. Aistimuksesi voivat olla vähäisiä. Myös kehollinen liike voi vähentyä ja voit muuttua ilmeettömäksi tai eleettömäksi. Kykysi reagoida hidastuu ajatusten, toiminnan ja sanojen tasolla. Esimerkiksi vetäydyt sosiaalisissa tilanteissa, et ehdi reagoida ja sanoa mitä ajattelet, tai et ehdi reagoida ohimenevään sähköpotkulautaan.
“Oloni on jähmeä ja turta. Minun on vaikea lähteä liikkeelle, mutta kun pääsen liikkeelle huomaan, että pikkuhiljaa olo helpottuu. Kehoni ojentaminen pystyyn auttaa näkemään eteenpäin.”
Ajatukset, tunteet ja keho ovat jatkuvassa vuorovaikutuksessa. Hermosto reagoi ja ohjaa kokonaisvaltaisesti kehon ja mielen toimintaa.
Hermostoon kuuluu autonominen eli tahdosta riippumaton hermosto, joka osallistuu moniin elimistön säätelytoimintoihin kuten sykkeen ja verenpaineen säätelyyn. Autonominen hermosto jaetaan vielä sympaattiseen ja parasympaattiseen hermostoon. Sympaattinen hermosto toimii kehon ”kaasuna” ja virittää toimintaan. Parasympaattinen hermosto on kehon ”jarru” ja auttaa rauhoittumaan sekä ohjaa levollisuuteen.
Autonominen hermosto reagoi ympäristöstä ja kehosta tuleviin ärsykkeisiin, joita aivot tulkitsevat. Se kuinka aivot tulkitsevat ärsykkeitä, vaikuttaa toimintaamme. Normaalisti suurin osa ärsykkeistä ja kehoreaktioista jää huomaamatta. Tämä on toimintakyvyn kannalta hyvä asia.
Jos autonominen hermosto on ylivireystilassa pitkään, eikä palaudu riittävästi optimaaliseen vireystilaan, elimistön hälytysjärjestelmät käynnistyvät entistä herkemmin. Tästä voi aiheutua esimerkiksi pitkäaikaista stressiä. Sama tilanne voi johtaa myös alivirittymiseen eli lamaannumme ja olemme säästöliekillä.
Harjoittelemalla voi opetella tunnistamaan ja saavuttamaan optimaalisen vireystilan, jossa toimintakyky ja hallinnan tunne saavutetaan.
