On luonnollista, että sairastuminen voi olla kriisi sekä yksilölle että parisuhteelle. On hyvin yksilöllistä, miten kukin tapahtuman kokee ja käsittelee.
Parisuhteen merkitys ja usein myös omat toiveet ja odotukset kumppania kohtaan saattavat korostua entisestään sairastuessa ja sairauden aikana. Parisuhteen kannalta haastavaa sairauden tai vammautumisen aiheuttamassa kriisissä on se, että kumppanit usein reagoivat eriaikaisesti ja eri tavoin: toista voi auttaa aktiivinen toimijuus ja käytännön asioiden selvittäminen, toiselle tilanne voi aiheuttaa täyslamaantumisen.
On tavallista, että parisuhteessa kumpikin käy tapahtumaa läpi omassa tahdissaan ja omalla tavallaan. Joskus kriisi voi myös olla toiselle pidempikestoinen tai syvempi. Sairastuminen horjuttaa perusturvallisuutta, jolloin on inhimillistä reagoida turvattomuuteen monella eri tavalla, esimerkiksi väsymyksellä, kiukulla tai vetäytymisellä. Kriisitilanteessa kukin meistä pyrkii selviytymään parhaiten katsomallaan tavalla.
Siihen, miten kriisiin reagoi, vaikuttavat monet asiat kuten
oma kasvuympäristö
aiemmat kokemukset sairaudesta
omat voimavarat
kokemus omasta pärjäävyydestä
lapsuuden kokemukset lohdusta
taloudellinen tilanne
parisuhteen kesto ja vaihe
lasten lukumäärä, ikä, kasvuvaihe
työllisyystilanne
läheisten vointi ja perheen turvaverkot
miten aiemmin on selvitty yhdessä vaikeuksista.
Kokemus siitä, että voimme keskustella kumppanin kanssa hankalistakin tuntemuksista ja voimme yhdessä selviytyä vaikeistakin elämäntilanteista, auttaa tukeutumaan kumppaniin ja parisuhteeseen. On kuitenkin tavallista, että kriisin keskellä on välillä vaikea ymmärtää omaa tai toisen reagointia tilanteeseen. On tärkeä muistaa, että keskusteluavusta on usein hyötyä oman ja toisen kokemuksen ymmärtämisessä.
Kriisin vaiheiden ymmärtäminen voi myös luoda ymmärrystä omaa ja kumppanin käytöstä kohtaan. Lohtua voi tuoda myös ajatus, että apua ja tukea on saatavilla.