Puheterapiassa tavoitteena on potilaan toiminta- ja kommunikaatiokyvyn tukeminen hänen elinympäristössä.
Puheterapiaan sisältyy muun muassa potilaan tutkimista, hänen puhettaan tukevien kommunikaatiokeinojen suunnittelua, järjestämistä ja ohjausta sekä kommunikaation apuvälinepalveluita.
Puheterapiasta voi saada apua esimerkiksi
- puheen alueen vaikeuksiin
- kommunikaatiovaikeuksiin
- äänentuoton tai -käytön vaikeuksiin
- lukemisen ja kirjoittamisen vaikeuksiin
- syömisen ja nielemisen vaikeuksiin
- suun motorisen toiminnan vaikeuksiin.
Neurologisen potilaan puheterapia
Monet neurologiset sairaudet aiheuttavat puhe- ja nielemisongelmia.
Neurologisia sairauksia ovat aivoverenkiertohäiriöt, aivotraumat, aivokasvaimet ja neurologiset etenevät sairaudet, kuten MS, MG, ALS ja Parkinsonin tauti. Puhe- ja nielemisongelmia voi ilmetä sairauden ensioireina ainakin aivokasvaimissa ja etenevissä neurologisissa sairauksissa.
Neurologinen sairaus tai vamma voi aiheuttaa seuraavia häiriöitä, jotka voivat vaikeuttaa kommunikaatiota:
- puhemotorisia häiriöitä (dysartria)
- kielellisiä häiriöitä (afasia)
- äänen häiriöitä (dysfonia)
- nielemisen häiriöitä (dysfagia).
Potilasta hoitava lääkäri tekee lähetteen puheterapeutille. Puheterapeutin tehtävänä on arvioida sairauden aiheuttaman häiriön laatua ja vaikeusastetta ja arvionsa pohjalta laatia suunnitelma kuntoutuksesta.
Jos potilas tarvitsee puheterapiaa, se aloitetaan vuodeosastohoidon aikana. Potilaan jatkohoitopaikka valitaan niin, että todettu kuntoutustarve voidaan toteuttaa. Puheterapiaa voi saada myös polikliinisesti eli puheterapeutin vastaanotolla.
Kuntoutuksen menetelmät ja tavoitteet määräytyvät potilaan häiriön mukaan. Neurologisen potilaan hoito on useimmiten moniammatillista yhteistyötä ja potilaiden kuntoutuksen sisältö ja painotus vaihtelee hänen yksilöllisen tarpeensa mukaan.