Kuntoutuksen järjestäminen perustuu sekä laissa määriteltyihin järjestämisvastuisiin että yksilöllisiin tarpeisiin. Jokaisen kuntoutusta tarvitsevan tilanne on yksilöllinen ja kuntoutus suunnitellaan usein monialaisen arvioinnin pohjalta.
Kuntoutuksen osa-alueita ovat lääkinnällinen- eli toimintakykykuntoutus, ammatillinen kuntoutus ja sosiaalinen kuntoutus.
Lääkinnällinen- eli toimintakykykuntoutus
Lääkinnällinen kuntoutus auttaa säilyttämään ja parantamaan toimintakykyä. Se tukee päivittäistä elämää tarjoamalla erilaisia terapiapalveluja, apuvälineitä, sopeutumisvalmennusta ja muita tukipalveluja.
Ammatillinen kuntoutus
Ammatillisen kuntoutuksen tavoitteena on parantaa henkilön työ- tai opiskelukykyä ja työelämään pääsyä tai siellä pysymistä. Se on tarkoitettu työikäisille, joilla on diagnosoitu työkykyyn vaikuttava sairaus tai muu syy, jonka vuoksi ihmistä uhkaa todennäköisesti työ- tai opiskelukyvyn menettäminen lähivuosina tai on tullut työkyvyttömäksi aikaisempaan ammattiinsa.
Ammatillisen kuntoutuksen keinoina voivat olla esimerkiksi
työkokeilut
koulutus
työhönvalmennus
apuvälineiden hankinta työhön tai opiskeluun
yrittäjyyden tukitoimet.
Keinot ja periaatteet voivat vaihdella riippuen siitä, onko henkilö parhaillaan tai aiemmin ollut työelämässä, ja onko kyseessä aikuinen tai 16–29-vuotias työelämän ulkopuolella oleva nuori.
Sosiaalinen kuntoutus
Sosiaalinen kuntoutus on sosiaalipalvelu. Tuen avulla parannetaan ja ylläpidetään sosiaalista toimintakykyä ja elämänhallintaa. Lisäksi ehkäistään ja vähennetään syrjäytymistä sekä edistetään osallisuutta. Sosiaalinen kuntoutus voi sisältää esimerkiksi toimintakyvyn sekä kuntoutustarpeen selvittämistä, neuvontaa, arkipäivän valmennusta, ryhmätoimintaa ja tukea vuorovaikutustilanteissa.