Lapsen astmadiagnoosi perustuu oireisiin ja keuhkojen toiminnan mittauksiin.
Alle 2–3-vuotiailla lapsilla taudinmäärityksessä tukeudutaan oiretietoihin ja kuuntelulöydöksiin. Pienellä lapsella voidaan todeta astma, jos hänellä on toistuvasti uloshengitysvaikeutta tai pitkittynyttä yskää, eikä niille löydetä muuta syytä. Lapsen ylähengitysteiden tutkiminen on tärkeää, sillä esimerkiksi tulehdus ylähengitysteissä voi aiheuttaa tai pahentaa hengitystieoireita. Keuhkojen röntgenkuvauksella varmistetaan, ettei kyseessä ole jokin muu tautitila.
Yli 2–3-vuotiaiden leikki-ikäisten lasten keuhkojen toimintaa voidaan tutkia oskillometriamenetelmällä. Menetelmä sopii hyvin leikki-ikäisten tutkimiseen, sillä mittaus tapahtuu lepohengityksen aikana.
Isommilla lapsilla astmalle tyypillinen ahtautuneen keuhkoputken laajeneminen voidaan todeta spirometria-tutkimuksessa. Spirometriapuhallus onnistuu yleensä esikouluiästä alkaen.
Lapsuusiän pitkäaikainen astma on valtaosin allergista astmaa. Kun lapsi joutuu kosketuksiin allergeenin kanssa, jolle hän on herkistynyt, voi tapahtua allerginen reaktio. Astmaa sairastavalla tämä reaktio tapahtuu keuhkoputkissa.
Ihopistokoe tai spesifisten allergiavasta-aineiden mittaaminen verikokeesta ovat kaikenikäisille lapsille käyttökelpoisia menetelmiä allergisen herkistymisen osoittamiseen. Tärkeää on varmistaa herkistyminen niille ympäristön allergeeneille joita voidaan välttää, kuten lemmikkieläimet, tai joiden aiheuttamia astmaoireita voidaan estää kausiluontoisella lääkityksellä.
Astmalle on tyypillistä, että oireet voivat vaihdella vuorokaudenkin sisällä. Varsinkin astman alkuvaiheessa keuhkojen toiminta saattaa olla jaksoittain täysin normaalia, joten sairaalakäynnillä tehtävät tutkimukset eivät välttämättä johda diagnoosiin. Uloshengityksen huippuvirtausarvojen eli PEF (peak expiratory flow) -arvojen toistuva seuraaminen kotona voi paljastaa ajoittain esiintyvän keuhkoputkiahtauman ja sen korjaantumisen.
PEF-puhallus onnistuu kouluikäisillä lapsilla yleensä hyvin. PEF-mittausta käytetään astman toteamisvaiheessa yli 10–12 vuoden ikäisillä lapsilla. Yli 6-viotilailla PEF-mittausta käytetään astman hoitotasapainon seurantaan lääkityksen aikana.
PEF-arvo kertoo, kuinka nopeasti pystyy puhaltamaan ilmaa ulos keuhkoista. Huippuvirtausnopeuden normaaliarvo määräytyy iän, pituuden ja sukupuolen mukaan. Astmaoireiden aikana hengitystiet ovat ahtautuneet, jolloin ilmaa on vaikeampi puhaltaa ulos ja PEF-arvo on normaalia alhaisempi. Astmaatikolla puhallusarvot voivat olla matalampia aamuisin ja rasituksen jälkeen. Keuhkoputkia laajentavan lääkkeenoton jälkeen arvot vastaavasti suurenevat.
PEF-arvo mitataan PEF-mittarilla, johon puhalletaan suukappaleen kautta. PEF-puhallukset ohjataan joko terveysasemalla tai sairaalan poliklinikalla.
Astman toteamisvaiheessa PEF-kotimittauksia neuvotaan tehtäväksi kahden viikon ajan aamuin illoin ennen ja jälkeen keuhkoputkia avaavan lääkkeen. Jokaisella kerralla pyritään saamaan kolme luotettavaa peräkkäistä puhallusta, joiden mittausarvot kirjataan taulukkoon.
Jos astma on jo todettu, voidaan 1–2 viikon kotona tehtävillä PEF-mittauksilla seurata astman hoitotasapainoa. Lääkäri voi myös pyytää mittaamaan PEF-arvon astmaoireiden aikana ja vertaamaan sitä oireettomassa vaiheessa mitattuun arvoon.
PEF-arvoja voidaan käyttää astman omaseurannan työkaluna. Kouluikäinen astmaa sairastava lapsi mittaa mahdollisimman vähäoireisena aikana oman parhaan arvonsa muutaman kerran vuodessa ja merkitsee sen oirepäiväkirjaansa. Arvon tulisi tasaisesti iän myötä nousta.
Jos oireisena aikana oma paras PEF-arvo laskee yli 20 prosenttia, tulee säännöllistä astmalääkitystä tehostaa. Jos se laskee yli 30 prosenttia, on lääkärissä käynti aiheellinen.
Videolla kerrotaan, miten lapsi tekee PEF-mittauksen.
Astmaoireet esiintyvät usein rasituksen yhteydessä. Rasitusastmakohtauksessa keuhkoputket supistuvat ja aiheuttavat yskää ja mahdollisesti hengitysvaikeutta. Kun epäillään keuhkoputkien poikkeavaa supistumisherkkyyttä, voidaan suorittaa rasituskoe. Rasituskokeessa lapsi juoksee ulkona tai juoksumatolla ja spirometrilaitteella mitataan, muuttuuko keuhkojen toiminta juoksun jälkeen.
Rasituskoe on kaikkein herkin tapa todeta lapsella poikkeava keuhkoputkien supistumisherkkyys. Kokeessa keuhkojen toimintaa arvioidaan kuuntelemalla stetoskoopilla ja mittaamalla keuhkofunktiota ennen ja jälkeen 6–8 minuuttia kestävän rasituksen. Rasituskoe suoritetaan mieluiten juoksemalla ulkona. Keuhkojen toimintaa mitataan lapsen iän mukaisesti joko funktiokokeella eli oskillometrialla tai spirometrialla.
Videoilla kerrotaan ja näytetään, mitä ulkojuoksukokeessa ja rasituskokeessa tapahtuu.
Epäselvissä tapauksissa voidaan 12-vuotiaalle ja sitä vanhemmalle lapselle tehdä metakoliini-tai histamiinialtistus, jolloin mitataan suoraan hengitysteiden sileän lihaksen supistumisherkkyyttä. Testiainetta annostellaan kasvavina annoksina keuhkojen toimintaa seuraten. Tutkimus on hyödyllinen astman toteamisessa silloin, kun muiden keuhkojen toimintakokeiden perusteella taudinmääritys on epäselvä.
Videolla kerrotaan, mitä keuhkojen altistuskokeessa tapahtuu.
Jos yli 10-vuotiaalla lapsella on rasitukseen liittyvää hengitysvaikeusoireilua ja rasituskokeen tulos on normaali, voidaan diagnostiikkaa jatkaa eukapnisella voluntaarisella hypervatilaatio eli EVH-kokeella. Kokeessa lapsi hengittää maksimaalisesti 5% hiilidioksidillarikastettua ilmaa 6 minuutin ajan. EVH-testissä nähdään helposti erilaiset hengitystekniikan virheet.
Astmatulehdusta voidaan mitata leikki-iästä alkaen määrittämällä uloshengityksen typpioksidi. Testi soveltuu vain allergiselle lapselle. Tuloksen tulkinta voi olla haastavaa, koska monet tekijät, kuten lapsen koko, allergian voimakkuus ja infektiot, vaikuttavat testitulokseen. Selvästi viitearvojen yläpuolella oleva arvo viittaa kuitenkin keuhkoputkien astmaattiseen tulehdukseen.
Videolla kerrotaan, mitä uloshengityksen typpioksidimittauksessa tapahtuu.
Yli 2–3-vuotiaiden leikki-ikäisten lasten keuhkojen toimintaa voidaan tutkia oskillometriamenetelmällä. Menetelmä sopii hyvin leikki-ikäisten tutkimiseen, sillä mittaus tapahtuu lepohengityksen aikana.
Isommilla lapsilla astmalle tyypillinen ahtautuneen keuhkoputken laajeneminen voidaan todeta spirometria-tutkimuksessa. Spirometriapuhallus onnistuu yleensä esikouluiästä alkaen.
Lapsuusiän pitkäaikainen astma on valtaosin allergista astmaa. Kun lapsi joutuu kosketuksiin allergeenin kanssa, jolle hän on herkistynyt, voi tapahtua allerginen reaktio. Astmaa sairastavalla tämä reaktio tapahtuu keuhkoputkissa.
Ihopistokoe tai spesifisten allergiavasta-aineiden mittaaminen verikokeesta ovat kaikenikäisille lapsille käyttökelpoisia menetelmiä allergisen herkistymisen osoittamiseen. Tärkeää on varmistaa herkistyminen niille ympäristön allergeeneille joita voidaan välttää, kuten lemmikkieläimet, tai joiden aiheuttamia astmaoireita voidaan estää kausiluontoisella lääkityksellä.
Astmalle on tyypillistä, että oireet voivat vaihdella vuorokaudenkin sisällä. Varsinkin astman alkuvaiheessa keuhkojen toiminta saattaa olla jaksoittain täysin normaalia, joten sairaalakäynnillä tehtävät tutkimukset eivät välttämättä johda diagnoosiin. Uloshengityksen huippuvirtausarvojen eli PEF (peak expiratory flow) -arvojen toistuva seuraaminen kotona voi paljastaa ajoittain esiintyvän keuhkoputkiahtauman ja sen korjaantumisen.
PEF-puhallus onnistuu kouluikäisillä lapsilla yleensä hyvin. PEF-mittausta käytetään astman toteamisvaiheessa yli 10–12 vuoden ikäisillä lapsilla. Yli 6-viotilailla PEF-mittausta käytetään astman hoitotasapainon seurantaan lääkityksen aikana.
PEF-arvo kertoo, kuinka nopeasti pystyy puhaltamaan ilmaa ulos keuhkoista. Huippuvirtausnopeuden normaaliarvo määräytyy iän, pituuden ja sukupuolen mukaan. Astmaoireiden aikana hengitystiet ovat ahtautuneet, jolloin ilmaa on vaikeampi puhaltaa ulos ja PEF-arvo on normaalia alhaisempi. Astmaatikolla puhallusarvot voivat olla matalampia aamuisin ja rasituksen jälkeen. Keuhkoputkia laajentavan lääkkeenoton jälkeen arvot vastaavasti suurenevat.
PEF-arvo mitataan PEF-mittarilla, johon puhalletaan suukappaleen kautta. PEF-puhallukset ohjataan joko terveysasemalla tai sairaalan poliklinikalla.
Astman toteamisvaiheessa PEF-kotimittauksia neuvotaan tehtäväksi kahden viikon ajan aamuin illoin ennen ja jälkeen keuhkoputkia avaavan lääkkeen. Jokaisella kerralla pyritään saamaan kolme luotettavaa peräkkäistä puhallusta, joiden mittausarvot kirjataan taulukkoon.
Jos astma on jo todettu, voidaan 1–2 viikon kotona tehtävillä PEF-mittauksilla seurata astman hoitotasapainoa. Lääkäri voi myös pyytää mittaamaan PEF-arvon astmaoireiden aikana ja vertaamaan sitä oireettomassa vaiheessa mitattuun arvoon.
PEF-arvoja voidaan käyttää astman omaseurannan työkaluna. Kouluikäinen astmaa sairastava lapsi mittaa mahdollisimman vähäoireisena aikana oman parhaan arvonsa muutaman kerran vuodessa ja merkitsee sen oirepäiväkirjaansa. Arvon tulisi tasaisesti iän myötä nousta.
Jos oireisena aikana oma paras PEF-arvo laskee yli 20 prosenttia, tulee säännöllistä astmalääkitystä tehostaa. Jos se laskee yli 30 prosenttia, on lääkärissä käynti aiheellinen.
Videolla kerrotaan, miten lapsi tekee PEF-mittauksen.
Astmaoireet esiintyvät usein rasituksen yhteydessä. Rasitusastmakohtauksessa keuhkoputket supistuvat ja aiheuttavat yskää ja mahdollisesti hengitysvaikeutta. Kun epäillään keuhkoputkien poikkeavaa supistumisherkkyyttä, voidaan suorittaa rasituskoe. Rasituskokeessa lapsi juoksee ulkona tai juoksumatolla ja spirometrilaitteella mitataan, muuttuuko keuhkojen toiminta juoksun jälkeen.
Rasituskoe on kaikkein herkin tapa todeta lapsella poikkeava keuhkoputkien supistumisherkkyys. Kokeessa keuhkojen toimintaa arvioidaan kuuntelemalla stetoskoopilla ja mittaamalla keuhkofunktiota ennen ja jälkeen 6–8 minuuttia kestävän rasituksen. Rasituskoe suoritetaan mieluiten juoksemalla ulkona. Keuhkojen toimintaa mitataan lapsen iän mukaisesti joko funktiokokeella eli oskillometrialla tai spirometrialla.
Videoilla kerrotaan ja näytetään, mitä ulkojuoksukokeessa ja rasituskokeessa tapahtuu.
Epäselvissä tapauksissa voidaan 12-vuotiaalle ja sitä vanhemmalle lapselle tehdä metakoliini-tai histamiinialtistus, jolloin mitataan suoraan hengitysteiden sileän lihaksen supistumisherkkyyttä. Testiainetta annostellaan kasvavina annoksina keuhkojen toimintaa seuraten. Tutkimus on hyödyllinen astman toteamisessa silloin, kun muiden keuhkojen toimintakokeiden perusteella taudinmääritys on epäselvä.
Videolla kerrotaan, mitä keuhkojen altistuskokeessa tapahtuu.
Jos yli 10-vuotiaalla lapsella on rasitukseen liittyvää hengitysvaikeusoireilua ja rasituskokeen tulos on normaali, voidaan diagnostiikkaa jatkaa eukapnisella voluntaarisella hypervatilaatio eli EVH-kokeella. Kokeessa lapsi hengittää maksimaalisesti 5% hiilidioksidillarikastettua ilmaa 6 minuutin ajan. EVH-testissä nähdään helposti erilaiset hengitystekniikan virheet.
Astmatulehdusta voidaan mitata leikki-iästä alkaen määrittämällä uloshengityksen typpioksidi. Testi soveltuu vain allergiselle lapselle. Tuloksen tulkinta voi olla haastavaa, koska monet tekijät, kuten lapsen koko, allergian voimakkuus ja infektiot, vaikuttavat testitulokseen. Selvästi viitearvojen yläpuolella oleva arvo viittaa kuitenkin keuhkoputkien astmaattiseen tulehdukseen.
Videolla kerrotaan, mitä uloshengityksen typpioksidimittauksessa tapahtuu.
Tarkistettu 15.8.2018
