Havaittua pituuseroa seurataan pääasiassa kontrollikäynneillä. Erityisesti nopean kasvun vaiheessa alaraajojen pituuseron seuranta on tarpeen. Mikäli merkittävästä alaraajojen pituuserosta aiheutuu oireita, apuna voidaan käyttää korotuspohjallisia.
Alaraajojen pituuseron ollessa alle 2 cm, voidaan harkita kengän sisään asetettavaa korotuspohjallista tai vaihtoehtoisesti suutarin kenkään kiinnittämää lisäkorkoa. Lievien pituuserojen hoidossa riittää kantapään alla oleva korotus. Yleensä korotukseksi riittää puolet pituuserosta. Korotuspohjalliset tehdään yksilöllisesti. Alle 1 cm:n pituuseron korotuksesta ei ole osoitettu olevan hyötyä, eikä sitä näin ollen yleensä tarvita.
Alaraajojen pituuseron hoito kohdentuu tutkimuksissa selvitetyn syyn mukaisesti. Hoidon suunnittelussa huomioidaan myös lapsen ikä ja kasvu. Mahdollinen leikkaus suunnitellaan yksilöllisesti. Leikkaushoidossa yksi vaihtoehto on pidemmän alaraajan kasvun hidastaminen eli epifyseodeesi. Toimenpiteessä luun kasvulevyä häiritään mekaanisesti, jotta alue luutuisi ja luun kasvu päättyisi. Toimenpiteen oikea-aikaisuus on erittäin tärkeää ja riippuu luuston jäljellä olevan kasvun sekä pituuseron määrästä. Tytöillä toimenpide ajoittuu yleensä 10–12 vuoden ikään, pojilla hieman myöhemmin. Tavoitteena on, että lyhyempi alaraaja ottaa kasvussa pidemmän kiinni. Muita vaihtoehtoisia leikkausmuotoja yksilöllisestä tilanteesta riippuen ovat lyhyemmän alaraajan pidentäminen tai pidemmän alaraajan lyhentäminen. Erityisesti pidennystoimenpiteet jälkihoitoineen vaativat motivoitumista ja vaivannäköä koko perheeltä. Eri leikkausmenetelmien yhdisteleminen on myös mahdollista.
Nukutuksessa tehtävässä leikkauksessa pidemmän alaraajan kasvua hidastetaan häiritsemällä luun kasvulevyä tavoitteena nopeuttaa alueen luutumista. Sairaalasta pääsee kotiin yleensä leikkausta seuraavana päivänä. Leikkausalueella saattaa esiintyä toimenpiteen jälkeen turvotusta, jota voi vähentää jalan kohoasennolla, kylmällä ja levolla. Leikkaushaavan paranemista tulee seurata.