Alaraajojen pituusero

Alaraajojen eripituisuus on yleistä ja sen syyt hyvin moninaiset. Alaraajojen lievää pituuseroa (alle 1 cm) esiintyy noin 70 % väestöstä.

​​Alaraajojen pituuserolla (anisomelia) tarkoitetaan oikean ja vasemman alaraajan välistä pituuseroa. Alaraajojen pituuseron taustalla voi olla joko synnynnäinen tai vamman aiheuttama syy. Alaraajoissa näennäisesti esiintyvä pituusero on joskus myös toiminnallista, johtuen tällöin muun muassa lantion vinosta asennosta tai lihaskireyksistä. Kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa seurataan säännöllisesti alaraajojen pituuseroa. Merkittävänä alaraajojen pituuserona pidetään yleensä noin kahta senttimetriä.

Oireet ja löydökset

Merkittävä alaraajojen pituusero aiheuttaa epäsymmetriaa, lihasepätasapainoa ja kuormitusta alaraajoihin, selkään ja lantioon. Asennon muutos saattaa aiheuttaa lantion kiertymistä ja/ tai oireista alaselkävaivaa. Alaraajojen pituusero voi aiheuttaa myös niin sanotun toiminnallisen skolioosin (kieroselkäisyys), jossa selkärangan rakenteet ovat normaalit. Selän vinous korjaantuu, kun alaraajojen pituusero hoidetaan. Joskus oireena voi olla ontumista. Pienistä pituuseroista (alle 1 cm) ei yleensä aiheudu oireita.

Toteaminen

Alaraajojen pituuseroa voidaan tutkia monella eri tavalla. Alaraajojen pituuseroa arvioidaan ensisijaisesti seisten asettamalla korokelautoja lyhyemmän raajan alle, kunnes lantio on symmetrinen. Pituuseroa voidaan arvioida myös mittanauhaa apuna käyttäen ja silmämääräisesti havainnoiden tai tunnustellen selinmakuulla, pysty- ja istuma-asennoissa sekä liikkuessa. Apuna käytetään myös kasvukäyrätietoja.

Kuva: Korokelaudat, joita käytetään alaraajojen pituuseron arvioinnissa.

 

Kuva: Alaraajojen pituuseroa mitataan asettamalla yksi tai useampia korokelevyjä lyhyemmän jalan alle ja tarkkailemalla lantiota.

 

Kuva: Alaraajojen röntgentutkimustilanne.

Hoito ja itsehoito

Havaittua pituuseroa seurataan pääasiassa kontrollikäynneillä. Erityisesti nopean kasvun vaiheessa alaraajojen pituuseron seuranta on tarpeen. Mikäli merkittävästä alaraajojen pituuserosta aiheutuu oireita, apuna voidaan käyttää korotuspohjallisia.

Alaraajojen pituuseron ollessa alle 2 cm, voidaan harkita kengän sisään asetettavaa korotuspohjallista tai vaihtoehtoisesti suutarin kenkään kiinnittämää lisäkorkoa. Lievien pituuserojen hoidossa riittää kantapään alla oleva korotus. Yleensä korotukseksi riittää puolet pituuserosta. Korotuspohjalliset tehdään yksilöllisesti. Alle 1 cm:n pituuseron korotuksesta ei ole osoitettu olevan hyötyä, eikä sitä näin ollen yleensä tarvita.

Alaraajojen pituuseron hoito kohdentuu tutkimuksissa selvitetyn syyn mukaisesti. Hoidon suunnittelussa huomioidaan myös lapsen ikä ja kasvu. Mahdollinen leikkaus suunnitellaan yksilöllisesti. Leikkaushoidossa yksi vaihtoehto on pidemmän alaraajan kasvun hidastaminen eli epifyseodeesi. Toimenpiteessä luun kasvulevyä häiritään mekaanisesti, jotta alue luutuisi ja luun kasvu päättyisi. Toimenpiteen oikea-aikaisuus on erittäin tärkeää ja riippuu luuston jäljellä olevan kasvun sekä pituuseron määrästä. Tytöillä toimenpide ajoittuu yleensä 10–12 vuoden ikään, pojilla hieman myöhemmin. Tavoitteena on, että lyhyempi alaraaja ottaa kasvussa pidemmän kiinni. Muita vaihtoehtoisia leikkausmuotoja yksilöllisestä tilanteesta riippuen ovat lyhyemmän alaraajan pidentäminen tai pidemmän alaraajan lyhentäminen. Erityisesti pidennystoimenpiteet jälkihoitoineen vaativat motivoitumista ja vaivannäköä koko perheeltä. Eri leikkausmenetelmien yhdisteleminen on myös mahdollista.

Nukutuksessa tehtävässä leikkauksessa pidemmän alaraajan kasvua hidastetaan häiritsemällä luun kasvulevyä tavoitteena nopeuttaa alueen luutumista. Sairaalasta pääsee kotiin yleensä leikkausta seuraavana päivänä. Leikkausalueella saattaa esiintyä toimenpiteen jälkeen turvotusta, jota voi vähentää jalan kohoasennolla, kylmällä ja levolla. Leikkaushaavan paranemista tulee seurata.

Liikkuminen leikkauksen jälkeen

Leikatulle jalalle saa varata heti kun kivulta pystyy. Kyynärsauvoja voi käyttää liikkumisen helpottamiseksi 1–3 viikon ajan. Leikkauksen jälkeen ohjataan pyrkimään mahdollisimman normaaliin päivittäiseen liikkumiseen.

Leikkaushaavan hoito

Haavaa tulee käsitellä aina puhtain, pestyin käsin. Haava ei vaadi erityistä hoitoa. Haavalla on hyvä pitää ensimmäisen vuorokauden ajan haavasi​​​​dosta. Noudata oman hoitopaikkasi ohjeistusta haavan hoidosta ja ompeleiden poistosta. Lapsille käytetään usein sulavia ompeleita, joita ei tarvitse poistaa.

Mikäli haavan paranemisessa esiintyy seuraavia ongelmia, tulee olla yhteydessä omaan hoitavaan yksikköön:

  • haava vuotaa (verta, kudosnestettä) runsaasti / jatkuvasti
  • haavassa on tulehdusoireita (lisääntyvää kipua, punoitusta, turvotusta, kuumotusta)
  • haava erittää märkäistä eritettä tai haavataitos alkaa haista
  • lapsella on kuumetta (yli 38 astetta).

Miten toteutan kohoasentoa?

Raaja asetetaan makuuasennossa kohoasentoon sydämen tason yläpuolelle esimerkiksi tyynyjen avulla. Kohoasento vähentää leikkausalueen verenvuotoa ja turvotusta. Lisäksi nilkan aktiivinen koukistus ja ojennus ylläpitävät alaraajan verenkiertoa.

Miten toteutan kylmähoitoa?

Kylmähoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä turvotuksen lasku vamma-alueella. Käytä esimerkiksi jääpalapussia, pakastevihannespussia, kylmägeelipakkausta tai pikakylmäpakkausta vamma-alueella enintään 15–20 minuuttia kerrallaan tunnin välein. Paleltumavamman ehkäisyn vuoksi ihon ja kylmäpakkauksen väliin tulee asettaa kuiva kangas tai esimerkiksi pyyhe.

Kuva: Kylmähoito jalalle.


Osion aloitussivulleSeuraava sivu

 


Ortopedia; alaraaja
Päivitetty  2.10.2019 13.16