Ärtyneen suolen oireyhtymässä (IBS, irritable bowel syndrome) maha-suolikanavan alueella voi olla epämukavaa tunnetta tai kipua, joka liittyy ulosteen koostumuksen vaihteluun ripulista ummetukseen tai ulostamistiheyden vaihteluun. Ulostaminen helpottaa usein kipua.
IBS:n diagnoosi perustuu tyypilliseen oirekuvaan, kun oire ei selitettävissä millään sairaudella tai lääketieteellisellä syyllä.
IBS:n syntymekanismia ei täysin tiedetä. Pienenä sairastettu maitoallergia tai vatsan alueen kirurgiset toimenpiteet voivat altistaa suolen toiminnan häiriöille ja IBS:lle.
Suoliston bakteerikannan on todettu olevan yhteydessä moniin elimellisin sairauksiin ja myös toiminnallisiin vatsaoireisiin. Tutkimustietoa suolistomikrobiston häiriöiden vaikutuksesta lasten toiminnallisiin mahavaivoihin on toistaiseksi vähän, eikä kaikkien pre- tai probioottivalmisteiden käyttöä voida yleisesti suositella hoitona. Probioottivalmisteen sisältämä bakteerikanta ja -määrä vaikuttavat valmisteen tehoon.
Erilaisia hoitomahdollisuuksia
Vakiintunutta, aina kaikille lapsille käypää hoitoa toiminnalliseen vatsakipuun tai IBS:aan ei ole, vaan hoito suunnitellaan yksilöllisesti oirekuvan pohjalta.
Hoitona voidaan käyttää esimerkiksi lääkehoitoa (spasmolyytteja), probiootteja, dieettihoitoa ja lääkkeettömiä kivunhallintakeinoja, kuten kognitiivista terapiaa, psykoterapiaa tai psykofyysistä terapiaa.
Ruokavalion muuttaminen laktoosittomaksi tai sokerivalmisteiden vähentäminen tai poisjättäminen joksikin aikaa voi auttaa oireisiin. Osa saa apua ruokavalion rajaamisesta väliaikaisesti maidottomaksi tai gluteenittomaksi.
Joskus voidaan kokeilla hiilihydraattivalmisteiden käytön rajoitusta ruokavaliossa, niin sanottua FODMAP-ruokavaliota. Tällöin rajataan tiettyjen huonosti imeytyvien fermentoituvien hiilihydraattiyhdisteiden käyttöä, joita on mm.
gluteenia sisältävissä viljoissa
sipulissa
maitotuotteissa
kivellisissä hedelmissä
makeutusaineissa
herneissä ja palkokasveissa
joissain hedelmissä, esimerkiksi omenassa.
FODMAP-ruokavalio on paljon perusruoka-aineryhmiä rajoittava. Se on hyvä suunnitella yhdessä terveydenhuollon ammattilaisen, esimerkiksi ravitsemusterapeutin, kanssa. Lasten ja nuorten kohdalla on tärkeää, että turvataan kasvu ja riittävä energian, vitamiinien ja hivenaineiden saanti. Jos ruokavaliorajoituksesta ei ole selkeää apua 1–2 kuukauden kokeilun jälkeen, tulee turhat ruokarajoitukset lopettaa.
Lapsuusiän vatsakipu tai IBS ei automaattisesti tarkoita, että vaivoja olisi aikuisenakin. Isolla osalla lapsista vaiva helpottuu tai poistuu kokonaan lapsen kasvaessa.