Verensiirto tarkoittaa veren eri osasten siirtämistä terveeltä verenluovuttajalta potilaalle. Yleisimmin tarvitaan punasoluja, verihiutaleita eli trombosyyttejä tai veriplasmaa. Verensiirto toteutetaan siten, että käytetään verenluovutuksen kautta kerättyjä ja varastoituja verituotteita. Siirrettävän veren täytyy olla yhteensopivaa vastaanottajan elimistön kanssa, eli veriryhmien täytyy olla yhteensopivat.
Raudanpuuteanemia vaatii harvoin verensiirtoa, mutta jos anemia on syvä, punasolusiirrolla voidaan nopeuttaa potilaan toipumista. Vaikean talassemian hoitona ovat säännölliset punasolusiirrot.
Tavallisesti punasolujen siirtoon ryhdytään, kun veren hemoglobiinipitoisuus pienenee alle 80:een g/l, mutta esimerkiksi sydänsairauksien yhteydessä siirtorajaa voidaan nostaa. Nuorilla, muuten hyväkuntoisilla veritautipotilailla, jotka saavat toistuvia punasolujen siirtoja pitkän ajan kuluessa, siirtoraja voidaan joskus laskea tasolle 70 g/l. Yleensä punasolujen siirrolla ei pyritä normaaliin veren hemoglobiinipitoisuuteen, vaan tavoitteena on korjata tai estää anemian aiheuttamia oireita. Tarvittavan siirtomäärän arvioi lääkäri lapsen koon ja hemoglobiinitason mukaan.