Allergiatestit mittaavat IgE-välitteistä herkistymistä. Allergiatesteistä on hyötyä epäiltäessä IgE-välitteistä allergiaa, jonka oireet ilmenevät yleensä nopeasti.
IgE-välitteistä allergiaa voidaan tutkia ihopistokokeilla tai verikokeella. Verikokeessa selviää, onko lapsella IgE-luokan vasta-aineita epäiltyä allergian aiheuttajaa kohtaan. Ihopistokokeessa tutkitaan reagoiko elimistö nopeasti, kun se kohtaa epäillyn allergian aiheuttajan. Ihopistokoe on siis tavallaan altistuskoe, jossa aiheutetaan iholle allerginen reaktio.
Ihopistokokeilla voidaan mitata herkistymistä esimerkiksi siitepölyille ja ruoka-aineille. Niitä voidaan käyttää samaan tapaan kuin verikokeesta mitattavia vastaavia ruoka- tai siitepölykohtaisia allergiavasta-aineita, kuten esimerkiksi allergiavasta-aineita maidolle tai koivulle. Ihopistokokeilla ei voida luotettavasti ennustaa odotettavissa olevan allergisen reaktion vaikeusastetta. Ihopistokokeita ei voida myöskään käyttää allergian väistymisen seurantaan.
Ihopistokokeiden ja verikokeiden herkkyys ja tarkkuus ovat yhtä hyviä. Uudemmilla verikokeilla eli allergeenikomponenteilla voidaan kuitenkin aiempaa tarkemmin ennustaa vaikean allergisen reaktion riskiä ja erottaa esimerkiksi vaikeaoireiset pähkinäallergiat lievistä ristiallergioista.
Oireiden todennäköisyys on sitä suurempi, mitä korkeampi on allergiavasta-aineiden eli IgE-luokan vasta-aineiden määrä verikokeessa tai mitä suurempi on paukaman koko ihopistokokeessa.
Jos testitulos on negatiivinen, on IgE-välitteinen allergia erittäin epätodennäköinen. Imeväisellä tosin ensikuukausien negatiivinen testitulos voi myöhemmin kääntyä positiiviseksi.