Alaraajapuutos voi olla pitkittäinen tai poikittainen. Puutoksen taso vaihtelee (reiden, säären, jalkaterän tai varpaiden tasosta). Tavallisin pitkittäinen puutos on pohjeluun kehityshäiriö, jonka vaikeusaste vaihtelee lievästi alikehittyneestä pohjeluusta koko pohjeluun, lyhyen reisiluun ja osan jalkaterän sekä uloimpien varpaiden puuttumiseen.
Synnynnäisten alaraajapoikkeavuuksien syy jää useimmiten epäselväksi. Häiriö raajan kehityksessä tapahtuu yleensä jo alkuraskaudessa. Raajaepämuodostuma voi esiintyä yksittäisenä poikkeavuutena, mutta usein todetaan toinenkin poikkeavuus tai raajan poikkeavuus voi olla osa jotakin kehityshäiriöoireyhtymää.
Alaraajapoikkeavuuksien hoito toteutetaan tapauskohtaisesti. Osa lapsista ei tarvitse mitään hoitoa, osa hyötyy proteeseista ja osa leikkaushoidosta. Yhdysvarpaisuudessa varpaita voidaan erottaa isovarpaasta, mutta muiden varpaiden erottamisesta ei ole hyötyä. Alaraajaepämuodostumien hoito toteutetaan moniammatillisessa erityistyöntekijäryhmässä, ja hoito tähtää ensisijaisesti liikkumisen helpottamiseen.