Sairaalassa lapselle voidaan tehdä monenlaisia tutkimuksia tai toimenpiteitä, joita voivat olla esimerkiksi verenpaineen mittaus, verikokeen ottaminen, röntgen- tai magneettitutkimus, suonikanyylin laittaminen, leikkaus ja niin edelleen. Vanhemmat voivat sanoin ja omalla käytöksellään viestiä lapselle, että tilanteesta selvitään yhdessä.
Tutkimukset ja toimenpiteet voivat jännittää ja pelottaakin lasta. Sairaalan henkilökunta kertoo, mitä milloinkin tapahtuu. Sekä lapsi että vanhemmat voivat myös aina kysyä, jos jokin asia mietityttää tai jää epäselväksi. Tärkeää on, että lapsi ymmärtää tutkimuksien ja toimenpiteiden olevan hänelle tarpeellisia.
Toimenpiteiden ja tutkimusten aikana lapsen vanhempi tai joku muu aikuinen voi helpottaa lapsen oloa ja toimenpiteiden sujumista. Hoitohenkilökunta ohjeistaa, millä tavalla vanhempi voi esimerkiksi pitää lasta sylissä paikoillaan tutkimuksen aikana.
Lapsen huomion voi yrittää myös kiinnittää johonkin ihan muuhun, esimerkiksi pehmoleluun, kirjaan, kännykästä katsottavaan ohjelmaan tai johonkin tapahtuneeseen kivaan asiaan.
Jotkut lapset haluavat katsoa toimenpidettä ja luontaista kiinnostusta kannattaa silloin tukea. Olennaista on antaa lapselle mahdollisuus osallistua kertomalla hänelle niistä toimenpiteeseen tai tutkimukseen liittyvistä asioista, joihin hänellä on mahdollisuus vaikuttaa.
Vanhempikin voi jännittää lapselle tehtävää tutkimusta ja toimenpidettä. Vanhemman tunteet voivat herkästi välittyä lapselle, joten vanhemman on muistettava pysyä rauhallisena ja luottavaisena. On tärkeää, että vanhempi on sairaalassa lasta varten: lohduttaa, juttelee ja kertoo tapahtumista, pitää sylissä tai pitää kädestä kiinni.
Nuorikin kaipaa vanhemman tukea ja läsnäoloa. Etenkin sairaana ja vieraassa sairaalaympäristössämuutoin jo hyvinkin itsenäisesti toimiva nuori tarvitsee läheistä aikuista. Nuorelta voi hyvin kysyäkin, millaista tukea hän vanhemmalta kaipaa.