Vuorovaikutustaitoihin vaikuttaa ihmisen synnynnäinen temperamentti ja ainutlaatuinen persoonallisuus. Joku on luonnostaan esimerkiksi hienotunteinen ja empaattinen, altis kuuntelemaan, toinen on luonnostaan hyvä puhuja, looginen perustelija ja asioiden pohtija. Jonkun ajatus ja puhe rönsyilee ja pulppuilee luonnostaan moneen suuntaan, kun taas jollekin on luontaisinta tarkkailla hiljaa.
Ihminen tuo mukanaan parisuhteeseen kokemuksia tai tunnemuistoja aikaisemmista ihmissuhteista, myös niiden vuorovaikutustilanteista. Jonkun ihmisen kanssa on voinut oppia varomaan sanojaan ja säpsähtämään pienintäkin kritiikkiä itseä kohtaan. Toisen ihmisen kokemukset ovat voineet olla päinvastaisia: hän on saanut vahvistusta rehelliseen ja rohkeampaan ajatusten ilmaisemiseen eikä esimerkiksi arkaile ilmaista mielipiteitään.
Vuorovaikutustaitoihin liittyvien mallien syvät juuret ovat lapsuudessa. Lapsi tarkkailee ympärillä eläviä ihmisiä. Vanhemmat, sisarukset ja muut perheen lähellä elävät aikuiset ovat olleet kuin näkymätön ohjekirja, josta olemme lapsina sisäistäneet itseemme erilaisia käyttäytymistapoja. Hyvät ja huonot mallit ovat syvällä meissä, mikä auttaa ymmärtämään miksi huonoja malleja on usein niin työläs muuttaa.
“Meidän kotona on puhuttu asioista hyvin eri tavalla. Toisen kotona on vältetty vaikeista asioista puhumista. On puhuttu kaikki aina vähän niinku ympäripyöreästi ja että vähän niinku siinä hetkessä vaan käytännön asioista. Toisen kotona on menty niin kun aina vaikeisiin asioihin suoraan. On saanut sanoa mitä on oikeasti mielessä.”