Siirry sivun sisältöön

Lapsiperheen elintapamuutos ei aina suju suunnitellusti

Muutokset eivät aina onnistu. Itseään ei kuitenkaan kannata jäädä soimaamaan, vaan keskittyä tulevaan.

Elintapojen pysyvä muuttaminen on aikaa ja kärsivällisyyttä vaativaa puuhaa. Vanhoihin tapoihin välillä palaaminen on enemmän sääntö kuin poikkeus, mutta sen ei tarvitse tarkoittaa uudesta tavasta luopumista.

On aivan luonnollista, että tulee tilanteita, joissa toimitte toisin kuin on ennalta ajateltu, sovittu ja olisi ollut hyväksi. Silloin voi helposti vallan ottaa tunne: ”Antaa olla, ihan sama luovuttaa kokonaan, ei tästä taaskaan mitään tule”.

Takapakkeihin suhtautumisella on suuri merkitys. Epäonnistuminen luonnollisesti harmittaa, mutta siihen kannattaa suhtautua itsemyötätuntoisesti, eikä jäädä vellomaan pitkäksi aikaa. On hyvä asennoitua jo ennalta siten, että epäonnistumiset kuuluvat asiaan ja niistä voi ottaa opiksi.

Epäonnistumisen tunteet ja ajatukset ovat ymmärrettäviä ja hyväksyttäviä. Niiden ei tarvitse johtaa luovuttamiseen. Sen sijaan voi kokeilla toisenlaista lähestymistapaa, jossa hyväksytte omat tunteenne ja ajatuksenne ja valitsette toimintatavan, joka vie kohti oman perheenne tavoitteita.

Miten toimia, kun haluaisitte antaa periksi?

  • Tiedostakaa omat tunteenne ja ajatuksenne: huomaatteko ajattelevanne, ettei millään ole mitään väliä ja haluatte luovuttaa?

  • Kyseenalaistakaa tämä ajatus: Onko ajatus aivan totta? Onko tapahtunut oikeasti niin iso asia, ettei millään ole enää väliä ja kannattaa luovuttaa? Voisitteko nähdä, miten monet asiat ovat menneet jo parempaan suuntaan?

  • Miettikää hetki mistä epäonnistuminen johtui ja oppikaa siitä: Miksi muutos ei toteutunut? Oliko tavoite liian suuri tai keinot väärät? Olisiko muutosta pitänyt suunnitella paremmin? Olisiko siihen pitänyt osallistaa enemmän ihmisiä?

  • Suunnatkaa ajatukset tulevaan ja palatkaa ”hyvän tekemisen tielle”: Miten toimitte jatkossa? Kokeiletteko jotakin uutta tapaa vai muutatteko hieman toteutusta? Miten varmistatte, että muutos onnistuu jatkossa paremmin?

Itsemyötätunto on ymmärrystä siitä, että kaikille sattuu välillä epäonnistumisia. Kukaan ei ole, eikä kenenkään tarvitse olla täydellinen. Itsemyötätunto tarkoittaa itsensä kohtelemista vaikeina hetkinä ystävällisyydellä ja lämmöllä. Se on samaa ystävällisyyttä, mitä osoitetaan läheisiä kohtaan, kun heillä on vaikeaa.

Itsemyötätuntoinen henkilö hyväksyy tunteensa ja ajatuksensa sellaisina kuin ne ovat, ilman että niitä tarvitsisi muuttaa tai piilottaa: "Nyt kävi näin ja on luonnollista, että minua harmittaa."

Itsemyötätunnon on huomattu vähentävän pelkoa ja häpeää sekä lisäävän onnellisuutta ja hyvinvointia. Sen sijaan itsekriittisyys ja itsensä soimaaminen lisäävät ahdistusta, masennusta ja pidentävät stressireaktioista palautumista. Ahdistunut tai stressaantunut olo johtaa helposti mielihyvän hakuiseen syömiseen, jonka jälkeen voi tulla uusi harmitus ylimääräisen syömisen vuoksi.

Itsemyötätuntoisen asenteen opettelu kannattaa!

Harjoitelkaa itsemyötätunnon taitoja yhdessä:

  • Kohdelkaa itseänne ja toisianne lempeästi vaikealla hetkellä.

  • Olkaa toistenne tukena, kun toinen ei onnistu. Erityisesti lapsen tulee kokea olevansa rakastettu ehdoitta.

  • Hakeutukaa sellaiseen seuraan, jossa saatte hyväksyntää ja kannustusta. Kannustakaa myös toisianne.

  • Keskittykää vastoinkäymisten keskellä siihen, mitä hyvää elämässänne on tällä hetkellä. Missä asioissa olette jo onnistuneet?

Tarkistettu 9.6.2025