Usein kysyttyä lapsen ylipainosta ja painonhallinnasta

Moni pelkää makeutusaineiden ja erityisesti aspartaamin käyttöön liittyvän haittoja, esimerkiksi syöpää. Aspartaami koostuu kahdesta aminohaposta, asparagiinihaposta ja fenyylialaniinista, jotka ovat kaikissa ihmisproteiineissa normaalisti esiintyviä aminohappoja. Aspartaamissa nämä aminohapot on keinotekoisesti liitetty yhteen. European Food Safety Authority (EFSA) julkaisi vuonna 2013 viimeisimmän aspartaamin täydellisen riskiarvion, joka perustui laajaan tutkimustietoon. Sen mukaan aspartaami ja sen hajoamistuotteet elimistössä ovat turvallisia, myös lapsilla ja raskaana olevilla.

Aspartaamin ADI-arvo eli suurin hyväksyttävä saanti on 40 milligrammaa painokiloa kohden päivässä. Virvoitusjuomissa aspartaamia saa olla enintään 600 milligrammaa litrassa. 35-kiloinen lapsi voi nauttia tällaista juomaa yli kaksi litraa päivässä ADI-arvon ylittymättä.

Muita yleisesti käytettyjä kalorittomia makeutusaineita ovat asesulfaami, syklamaatti, sakariini, sukraloosi ja stevioliglykosidi. Näiden kaikkien turvallisuus on asianmukaisesti tutkittu ja sen mukaan kullekin on asetettu oma turvallinen saantiraja.

Makeutusaineista terveydelle haitallisin on liiallinen sokeri. Puolen litran pullosta sokerilla makeutettua virvoitusjuomaa saa 50 grammaa sokeria, mikä on jo yksinään aikuisille suositeltu maksimimäärä sokeria päivässä. Sen sijaan samalla määrällä kalorittomia makeutusaineita sisältävällä virvoitusjuomalla ei tiedetä olevan mitään haitallisia vaikutuksia. Haitallista näissä juomissa voi olla kuitenkin niiden sisältämät hampaiden kiillettä liuottavat hedelmähapot, kuten sitruunahappo. Lisäksi makeat juomat usein juotuna voivat ylipäänsä pitää yllä makean mielitekoja.

Paras janojuoma on aina vesi tai hiilihapotettu vesi. Paras makea puolestaan on aina ”pieni makea”, olipa se sitten makeutettu sokerilla tai makeutusaineella.

Alttius liialliseen painon nousuun siirtyy perintötekijöiden kautta. Siksi osalla ihmisistä paino nousee herkemmin samalla ruoalla ja liikunnalla. Kun asian tiedostaa, lapsen painonhallintaa voi tukea kiinnittämällä huomiota ruokailuun ja liikkumiseen.

Ylipainoisella lapsella todettu heikentynyt sokerinsieto kertoo suurentuneesta riskistä sairastua tyypin 2 diabetekseen jo varhaisella iällä. Ensimmäisenä pitää kuitenkin varmistaa, ettei kyseessä ole ensioire tyypin 1 diabeteksesta. Asia täytyy tutkia nopeasti terveyskeskuksessa, jos lapsi

• on väsynyt

• on laihtunut selittämättömästi

• juo paljon

• käy usein vessassa.

Harvinainen MODY-diabetes voi johtaa samankaltaiseen tilaan, mutta tällöin potilas on usein hoikka.

Heikentynyt sokerinsieto on merkki siitä, että aineenvaihdunnan muutokset ovat johtaneet siihen, että elimistö vastustaa insuliinin vaikutuksia ja haima ei enää kykene tuottamaan riittävästi insuliinia. Tämä ei välttämättä johda kaikilla tyypin 2 diabetekseen, mutta elintapojen muutoksilla aineenvaihdunta voidaan korjata täysin. Pienikin suhteellisen painon alentuminen korjaa yleensä tilanteen.

Rasvamaksa on merkki liiallisesta rasvan määrästä elimistössä. Lapsilla on hyvin yksilöllinen tapa varastoida ylimääräistä rasvaa. Osa kerryttää rasvan ihon alle ja toiset vatsaonteloon sisäelimien ympärille. Tällöin myös maksa rasvoittuu, mikä johtaa maksan jatkuvaan ärsytystilaan ja toiminnan muutoksiin. Rasvamaksa voi näkyä esimerkiksi heikentyneenä sokerisietona.

Maksa on elimistön tärkeä aineenvaihdunnan keskus. Pitkittyessään tila voi johtaa maksan pysyviin muutoksiin. Elintapojen korjaaminen terveellisemmiksi korjaa myös rasvamaksan.