Tapasyömisestä puhutaan, kun tietty tilanne, kuten illalla television äärelle istahtaminen, laukaisee samaan aikaan halun syödä. Tapasyöminen on opittua. Esimerkiksi, jos joulun jälkeen jää suklaakonvehteja syötäväksi vielä useammalle viikolle, makeaa kaipaa suklaiden loputtuakin.
Impulsiivisen syömisen laukaisee jokin impulssi, esimerkiksi herkullisen ruoan näkeminen tai haistaminen. Se on usein hetken mielijohteesta syömistä.
Tunnesyöminen on nimensä mukaisesti tunteisiin perustuvaa syömistä ja sen yleisin tavoite on helpottaa pahaa oloa. Esimerkiksi makeasta haetaan mielihyvää, kun olo on ahdistunut, pettynyt tai muuten surullinen. Ikävä tunne voidaan pyrkiä hiljentämään syömällä paljon myös suuttumuksen tai häpeän tunteen vallassa. Väsyneeseen oloon puolestaan voidaan hakea piristystä äkkimakeasta. Joskus myös erityisen hyvää oloa halutaan vahvistaa herkullisen ruoan avulla. Esimerkiksi loman alkua voidaan juhlistaa syömällä.
Ruoka ja syöminen ovat hyvin tehokkaita mielihyvän tuottajia, mutta ne voivat alkaa vaikuttaa haitallisesti terveyteen, mikäli muita keinoja olotilan helpottamiseen ei ole käytettävissä. Kaikki syövät joskus parantaakseen olotilaansa joskus, mutta on oleellista tunnistaa raja, jonka jälkeen tunnesyömisestä alkaa tulla haitallista.
Miten toimia?
Pidä huolta lapsen tasaisesta ateriarytmistä ja kunnollisesta perussyömisestä. Silloin ylimääräiset mielihalut vähenevät luonnostaan. Kovassa nälässä mielihalut voimistuvat ja keho voi kehottaa etsimään mahdollisimman tuhtia ruokaa nälän helpottamiseksi.
Vähennä napostelulle altistavien ruokien määrää kotona. ”Mitä ei silmä näe, sitä ei suu kaipaa.” Parasta olisi, kun ylimääräisiä houkutuksia olisi kotona mahdollisimman vähän tai ei ollenkaan.
Kokeile tarjota lapselle kerran päivässä pieni makea jälkiruoka esimerkiksi päivällisen päälle. Makean houkuttelevuus vähenee, kun se on sallittu osa syömistä.
Pyri tunnistamaan, milloin lapsen mielihalu tyypillisesti herää. Mihin se liittyy? Onko kyseessä tapasyöminen? Esimerkiksi, jos lapsi on tottunut napostelemaan aina elokuvia katsellessaan, napostelun mielihalu herää samalla, kun hän alkaa miettiä elokuvan katselua. Tavat ovat opittuja ja huonon tavan tilalle kannattaa opetella parempi tapa. Anna lapselle esimerkiksi vesipullo elokuvan äärelle, purkka suuhun tai stressipallo käteen puristeltavaksi.
Auta lasta tunnistamaan ja nimeämään mielihalu. Jos lapsi haluaa esimerkiksi limonadia, kysy lapselta mistä halu ilmestyi. Onko lapsi juonut liian vähän? Tarjoa lapselle lasi vettä. Vesi auttaa parhaiten janoon.
Jos lapsen mielihalun takana on selvästi jokin tunne, kuten alakulo tai suru, ota lapsi kainaloon ja keskustele tunteesta ja siitä, mistä se on tullut. Auttaako vanhemman kanssa jutustelu? Voisiko piirtäminen, tanssiminen, kävely luonnossa tai trampoliinilla hyppely tuoda helpotusta oloon? Voisiko kaverin kanssa keksiä jotakin mukavaa tekemistä? Joskus alakuloista mieltä voi piristää syömällä. Jos tämä kuitenkin toistuu usein, mieli alkaa haluta sitä aina, kun tunne ottaa vallan. Vaarana on, että muut paremmat tunteiden käsittelyn keinot unohtuvat kokonaan.