Keskoslapsen kehitys on yksilöllistä ja sitä tuetaan yksilöllisten tarpeiden mukaan. Liikunnallista kehitystä tukemalla autetaan myös persoonallisuuden ja minäkuvan kehittymistä. Liikunnallinen kehitys ja aistitoimintojen jäsentyminen kulkevat käsikkäin toisiaan tukien.
Keskoslapsen kehityksen tukeminen
Keskosen kehitystä voidaan tukea arjen päivittäisissä hoitotilanteissa.
Vauvalla on syntymästään lähtien tarve ja valmius vuorovaikutukseen. Varhaisella vuorovaikutuksella on todettu olevan yhteys aivojen kehitykseen. Vuorovaikutus tukee lapsen psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Kontakti vauvan kanssa syntyy vähitellen, ensin katsekontakti, sitten hymy ja vähitellen vuorovaikutteinen kontakti.
Kontaktia kannattaa hakea, kun vauva on hyväntuulinen ja virkeä. Aluksi vauvan on vaikea säilyttää symmetristä asentoa, joten vauvan pää kannattaa ohjata keskelle ja kädet rinnalle lähelle toisiaan. Vauvalle on hyvä jutella kehuen ja ihastellen käyttäen vaihtelevia äänenpainoja sekä korostuneita kasvonilmeitä. Anna vauvalle aikaa "vastata" jutteluun ilmein, elein ja ääntelemällä, tämä tukee vastavuoroisuutta.
Kylkimakuulla vauvan pää ja kädet ohjautuvat keskelle ja lähelle toisiaan. Vauva voi katsella käsiään ja harjoitella sekä käsien että lelujen viemistä suuhun. Vauvaa on hyvä pitää kummallakin kyljellä symmetrisen kehityksen tukemiseksi. Ohjaa vauvan polvet ja lonkat koukkuun ja selkä pyöreäksi. Näin vauva rentoutuu ja liiallinen ojentautuminen vähenee
Vauva muodostaa asento- ja liikemallinsa vähitellen saamiensa kokemusten pohjalta. Vauvan nostaminen ja laskeminen kannattaa tehdä rauhallisesti ja laajoin ottein, jotta vauva ehtii reagoida asennon muutoksiin. Alustalta nostaminen kylkimakuulta edistää pään hallinnan kehittymistä, keskiasennon löytymistä ja kääntymisen oppimista. Vauva kannattaa nostaa ja laskea vuorotellen kummankin kyljen kautta symmetrisen kehityksen tukemiseksi.
Vaihtelevat kantoasennot edistävät pään ja vartalon hallinnan kehittymistä. Vauvaa voi kantaa sylissä selinmakuulla, kyljellään tai vatsallaan symmetrisen kehityksen edistämiseksi vuorotellen kummallakin käsivarrella. Asentoa kannattaa vaihtaa rauhallisesti, jotta vauva ehtii havaita asennon muuttumisen ja valmistautua liikkeeseen.
Keskosvauvoilla saattaa olla liiallista ojennustaipumusta, jota voi estää ohjaamalla ainakin toinen lonkka ja polvi koukkuun ja selkä pyöreäksi. Hyvä asento pään hallinnan edistämiseksi on kantaa vauvaa pystyasennossa. Vauvan selkä on omaa vartaloa vasten, vauvan lonkat ja polvet ohjataan koukkuun, jolloin vauva ikään kuin istuu käsivartesi päällä.
Kyynärnojaan tukeutuminen vatsamakuulla on edellytys vauvan itsenäisen liikkumisen kehittymiselle, vauva oppii kannattelemaan päätään ja tukeutumaan yläraajoihinsa. Vanhemman on hyvä olla vauvan lähellä, kun vauva on vatsallaan. Vatsalla oloa kannattaa harjoitella napakalla alustalla. Lattialla alustan päällä harjoittelu on turvallista, vauva ei pääse putoamaan. Sohvalla tai sängyllä alusta on liian pehmeä eikä tukeutuminen onnistu.
Vatsamakuuasento on vauvalle aluksi haastava, sillä vauvan pää on suuri suhteessa vartaloon ja sen kannattelu on raskasta. Vauva kannattaa kääntää vatsalleen pieniksi hetkiksi kerrallaan, kun vauva on tyytyväinen.
Alkuun voi olla tarpeen ohjata vauva kyynärnojaan ja tukea asentoa olkavarsista. Tarvittaessa asentoa voi tukea asettamalla vauvan kainaloiden alle esimerkiksi ohut pyyhkeestä kääritty rulla. Tukea vähennetään, kun vauva jaksaa itse tukeutua kyynärnojassa. Vähitellen kehon painopiste siirtyy kohti lantiota, pään kannattelu helpottuu ja vauva alkaa viihtyä paremmin vatsallaan.
Vuorovaikutus
Vauvalla on syntymästään lähtien tarve ja valmius vuorovaikutukseen. Varhaisella vuorovaikutuksella on todettu olevan yhteys aivojen kehitykseen. Vuorovaikutus tukee lapsen psyykkistä ja sosiaalista kehitystä. Kontakti vauvan kanssa syntyy vähitellen, ensin katsekontakti, sitten hymy ja vähitellen vuorovaikutteinen kontakti.
Kontaktia kannattaa hakea, kun vauva on hyväntuulinen ja virkeä. Aluksi vauvan on vaikea säilyttää symmetristä asentoa, joten vauvan pää kannattaa ohjata keskelle ja kädet rinnalle lähelle toisiaan. Vauvalle on hyvä jutella kehuen ja ihastellen käyttäen vaihtelevia äänenpainoja sekä korostuneita kasvonilmeitä. Anna vauvalle aikaa "vastata" jutteluun ilmein, elein ja ääntelemällä, tämä tukee vastavuoroisuutta.
Kylkimakuu
Kylkimakuulla vauvan pää ja kädet ohjautuvat keskelle ja lähelle toisiaan. Vauva voi katsella käsiään ja harjoitella sekä käsien että lelujen viemistä suuhun. Vauvaa on hyvä pitää kummallakin kyljellä symmetrisen kehityksen tukemiseksi. Ohjaa vauvan polvet ja lonkat koukkuun ja selkä pyöreäksi. Näin vauva rentoutuu ja liiallinen ojentautuminen vähenee
Nostaminen ja laskeminen
Vauva muodostaa asento- ja liikemallinsa vähitellen saamiensa kokemusten pohjalta. Vauvan nostaminen ja laskeminen kannattaa tehdä rauhallisesti ja laajoin ottein, jotta vauva ehtii reagoida asennon muutoksiin. Alustalta nostaminen kylkimakuulta edistää pään hallinnan kehittymistä, keskiasennon löytymistä ja kääntymisen oppimista. Vauva kannattaa nostaa ja laskea vuorotellen kummankin kyljen kautta symmetrisen kehityksen tukemiseksi.
Kantaminen
Vaihtelevat kantoasennot edistävät pään ja vartalon hallinnan kehittymistä. Vauvaa voi kantaa sylissä selinmakuulla, kyljellään tai vatsallaan symmetrisen kehityksen edistämiseksi vuorotellen kummallakin käsivarrella. Asentoa kannattaa vaihtaa rauhallisesti, jotta vauva ehtii havaita asennon muuttumisen ja valmistautua liikkeeseen.
Keskosvauvoilla saattaa olla liiallista ojennustaipumusta, jota voi estää ohjaamalla ainakin toinen lonkka ja polvi koukkuun ja selkä pyöreäksi. Hyvä asento pään hallinnan edistämiseksi on kantaa vauvaa pystyasennossa. Vauvan selkä on omaa vartaloa vasten, vauvan lonkat ja polvet ohjataan koukkuun, jolloin vauva ikään kuin istuu käsivartesi päällä.
Vatsamakuu
Kyynärnojaan tukeutuminen vatsamakuulla on edellytys vauvan itsenäisen liikkumisen kehittymiselle, vauva oppii kannattelemaan päätään ja tukeutumaan yläraajoihinsa. Vanhemman on hyvä olla vauvan lähellä, kun vauva on vatsallaan. Vatsalla oloa kannattaa harjoitella napakalla alustalla. Lattialla alustan päällä harjoittelu on turvallista, vauva ei pääse putoamaan. Sohvalla tai sängyllä alusta on liian pehmeä eikä tukeutuminen onnistu.
Vatsamakuuasento on vauvalle aluksi haastava, sillä vauvan pää on suuri suhteessa vartaloon ja sen kannattelu on raskasta. Vauva kannattaa kääntää vatsalleen pieniksi hetkiksi kerrallaan, kun vauva on tyytyväinen.
Alkuun voi olla tarpeen ohjata vauva kyynärnojaan ja tukea asentoa olkavarsista. Tarvittaessa asentoa voi tukea asettamalla vauvan kainaloiden alle esimerkiksi ohut pyyhkeestä kääritty rulla. Tukea vähennetään, kun vauva jaksaa itse tukeutua kyynärnojassa. Vähitellen kehon painopiste siirtyy kohti lantiota, pään kannattelu helpottuu ja vauva alkaa viihtyä paremmin vatsallaan.
Tarkistettu 10.9.2025