Lapsen eri kasvu- ja kehitysvaiheet ovat tärkeitä ja tarpeellisia, jotta kehittyminen etenee luonnollisesti, ja lapsi saa harjoitella eri taitoja omassa yksilöllisessä tahdissaan. Lapsen kasvua ja kehitystä seurataan säännöllisesti, jotta mahdolliset kehitysviivästymät eri kasvu- ja kehitysvaiheissa havaitaan ajoissa. Lapsen kehitysvaiheiden yksilöllinen eteneminen on tärkeä lähtökohta suunniteltaessa leikkaushoitoja lapselle. Mahdollisimman varhainen hoito tarpeen mukaan edesauttaa hoidon onnistumista.
Lapsen kasvu ja kehitys ortopedian näkökulmasta
Lapsen kasvun ja kehityksen tunteminen on lasten ortopedille tärkeä lähtökohta, kun hän suunnittelee ja arvioi hoidon tarvetta ja siitä saatavaa hyötyä.
Ensimmäinen elinvuosi on nopean kasvun ja kehityksen aikaa. Tuki- ja liikuntaelimistön kehittymiseen vaikuttavat perimä sekä ympäristötekijät. Sikiön kohdunaikainen asento vaikuttaa syntymän jälkeiseen tuki- ja liikuntaelimistön asentoon. Jos asento kohdussa on ollut tavallisesta poikkeava, lapsen raajat ja pään muoto saattavat olla epäsymmetriset syntyessä. Melko pian syntymän jälkeen raajojen liikkeet kuitenkin vapautuvat. Normaalia on, että vauvan lonkissa ja polvissa on ojennusvajausta. Vastasyntyneellä on useimmiten myös polvissa niin sanottu länkiasento, lonkissa ulkokiertoa ja säärissä sisäkiertoa. Yleensä nämä korjaantuvat ensimmäisten elinkuukausien ja -vuosien aikana lapsen kehittyessä.
Jokainen lapsi kasvaa omaa tahtiaan ja kasvua seurataan säännöllisesti neuvolakäynneillä. Lapsen kehitysvauhti on yksilöllinen, mutta noudattaa kuitenkin yleensä tiettyä järjestystä. Vauva oppii päänsä hallintaa ennen kuin hallitsee alavartaloaan. Keskivartalon hallinta kehittyy puolestaan aiemmin kuin raajojen hallinta. Vauvan karkeamotoriikka eli suurten lihasten hallinta kehittyy aiemmin kuin hienomotoriikka eli pienten lihasten hallinta.
Vauva oppii omassa tahdissaan erilaisia liikunnallisia taitoja. Vauva harjoittelee pään kannatustaan vatsamakuulla 1–2 kuukauden ikäisenä. 4–5 kuukauden ikäinen lapsi tarttuu esineisiin molemmilla käsillään ja harjoittelee esineiden siirtoa kädestä toiseen. 5–6 kuukauden iässä vauva kääntyy selinmakuulta vatsalleen ja pikkuhiljaa myös kääntyminen vatsamakuulta selinmakuulle onnistuu. 7–8 kuukauden iässä moni vauva istuu jo ilman tukea. Ryömimään lapsi oppii yleensä 8–10 kuukauden ikäisenä ja tämän jälkeen pian myös konttaamaan. 9 kuukauden iässä moni lapsi seisoo jo tukea vasten.
Noin 12 kuukauden iässä lapsi seisoo usein jo ilman tukea ja ottaa ensiaskeleitaan. Aloittaessaan kävelyn useimmilla lapsilla jalat näyttävät latuskajaloilta eli jalan sisäsyrjän kaari näyttää madaltuneelta. Tämä selittyy sillä, että jalka on usein pullea rasvakudoksen vuoksi eikä jalkapohjan normaali holvirakenne erotu. Nivelet ovat myös notkeat, joten jalkaholvi ja nilkka antavat astuessa enemmän periksi. Yksilölliseen kävelytapaan vaikuttavat luut ja niiden muodot, nivelten liikelaajuudet sekä vartalon massan jakautuminen sekä kehon hallinnan kehittyminen.
Ensimmäisen ikävuoden jälkeen lapsen kasvuvauhti tasaantuu ja jatkuu melko tasaisena murrosikään asti. Leikki-iässä monet taidot kehittyvät ja monipuolistuvat. Kävely on alkuun huteraa juuri kävelemään oppineella lapsella, mutta pikkuhiljaa taito ja tasapaino kehittyvät. Osa lapsista kävelee varpaillaan leikki-iässä. Tämä on useimmiten hyvänlaatuinen, itsestään ennen kouluikää häviävä taipumus, mutta joskus pohjelihasten liian aktiivinen toiminta tai akillesjänteen kireydet tai muut varvaskävelyä aiheuttavat tilat vaativat hoitoa.
Länkisäärisyys suoristuu yleensä noin vuoden ikäisellä lapsella ja alaraajojen asento muuttuu vähitellen leikki-ikäisellä lapsella pihtipolvisuudeksi. Pihtipolvisuus häviää vähitellen yleensä kouluikään mennessä. Kävelemään oppineella lapsella on usein vielä leikki-iässäkin latuskajalat.
Lapsen liikkuessa ja kävellessä jalkaholvi muotoutuu vähitellen. Jalkaterien osoittaminen sisäänpäin kävellessä on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla. Tähän vaikuttavat reisien ja säärien kiertymäprofiilit sekä se kulma, jossa reisiluu asettuu lonkkamaljaan. Tämä kulma on suurimmillaan 3–8 vuoden iässä, jolloin myös jalkojen välissä istuminen on yleistä.
Leikki-iässä joillakin lapsilla esiintyy nivelten yliojentuvuutta, erityisesti polvissa. Tämä yleensä korjaantuu kouluikään mennessä nivelsiteiden vahvistuessa.
Liikunnallisten taitojen kehittymisen lisäksi lapsen sorminäppäryys ja silmien sekä käsien yhteiskäyttö harjaantuvat. Opitut perustaidot (kävely, juoksu, hypyt, kiipeäminen, käsien käyttö) kehittyvät ja monipuolistuvat. Liikkeiden ja vartalon hallinta on vakaampaa ja liikkeissä on yhä enemmän voimaa ja hallintaa. Taitojaan kokeillessa lapsi voi vaikuttaa joskus myös uhkarohkealta. Joillakin lapsilla esiintyy lievää kömpelyyttä, joka on yleensä ohimenevää. Nämä asiat saattavat altistaa tapaturmille.
Kouluiässä lapsi muuttuu ulkomuodoltaan. Vartalon mittasuhteet muuttuvat ja lapsenomainen pyöreys häviää. Raajat kasvavat pituutta suhteessa muuhun vartaloon. Luiden pituuskasvu on nopeampaa kuin lihasten kasvu. Tästä syystä kouluikäisten lihaskireydet erityisesti alaraajoissa ovat tyypillisiä.
Liikunnalliset taidot ja kyvyt kehittyvät entisestään. Ketteryys lisääntyy. Latuskajalkaisuus on usein väistynyt kouluikään mennessä. Jalat ovat kouluikäisellä normaalisti suorassa asennossa. Perintötekijät vaikuttavat kuitenkin yksilöllisesti jalkojen asentoon ja myös kävelytyyliin.
Hormonaaliset muutokset käynnistävät murrosiän, jonka aikana nuoresta kasvaa mittasuhteiltaan aikuinen. Tytöillä murrosikä käynnistyy poikia aiemmin. Murrosiän kasvupyrähdys ajoittuu tytöillä noin 11–12 vuoden ikään. Pojilla kasvupyrähdys tapahtuu hieman myöhemmin, noin 13–14 vuoden iässä. Luumassa lisääntyy murrosiässä sukupuoli- ja kasvuhormonien vaikutuksesta. Tyttöjen pituuskasvu päättyy noin 2 vuotta kuukautisten alkamisesta ja poikien lopullinen pituus on saavutettu noin 18 vuoden iässä. Yksilölliseen pituuskasvuun vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät. Kasvukauden lopussa luiden kasvulevyt sulkeutuvat ja pituuskasvu päättyy.
Imeväisikä
Ensimmäinen elinvuosi on nopean kasvun ja kehityksen aikaa. Tuki- ja liikuntaelimistön kehittymiseen vaikuttavat perimä sekä ympäristötekijät. Sikiön kohdunaikainen asento vaikuttaa syntymän jälkeiseen tuki- ja liikuntaelimistön asentoon. Jos asento kohdussa on ollut tavallisesta poikkeava, lapsen raajat ja pään muoto saattavat olla epäsymmetriset syntyessä. Melko pian syntymän jälkeen raajojen liikkeet kuitenkin vapautuvat. Normaalia on, että vauvan lonkissa ja polvissa on ojennusvajausta. Vastasyntyneellä on useimmiten myös polvissa niin sanottu länkiasento, lonkissa ulkokiertoa ja säärissä sisäkiertoa. Yleensä nämä korjaantuvat ensimmäisten elinkuukausien ja -vuosien aikana lapsen kehittyessä.
Jokainen lapsi kasvaa omaa tahtiaan ja kasvua seurataan säännöllisesti neuvolakäynneillä. Lapsen kehitysvauhti on yksilöllinen, mutta noudattaa kuitenkin yleensä tiettyä järjestystä. Vauva oppii päänsä hallintaa ennen kuin hallitsee alavartaloaan. Keskivartalon hallinta kehittyy puolestaan aiemmin kuin raajojen hallinta. Vauvan karkeamotoriikka eli suurten lihasten hallinta kehittyy aiemmin kuin hienomotoriikka eli pienten lihasten hallinta.
Vauva oppii omassa tahdissaan erilaisia liikunnallisia taitoja. Vauva harjoittelee pään kannatustaan vatsamakuulla 1–2 kuukauden ikäisenä. 4–5 kuukauden ikäinen lapsi tarttuu esineisiin molemmilla käsillään ja harjoittelee esineiden siirtoa kädestä toiseen. 5–6 kuukauden iässä vauva kääntyy selinmakuulta vatsalleen ja pikkuhiljaa myös kääntyminen vatsamakuulta selinmakuulle onnistuu. 7–8 kuukauden iässä moni vauva istuu jo ilman tukea. Ryömimään lapsi oppii yleensä 8–10 kuukauden ikäisenä ja tämän jälkeen pian myös konttaamaan. 9 kuukauden iässä moni lapsi seisoo jo tukea vasten.
Noin 12 kuukauden iässä lapsi seisoo usein jo ilman tukea ja ottaa ensiaskeleitaan. Aloittaessaan kävelyn useimmilla lapsilla jalat näyttävät latuskajaloilta eli jalan sisäsyrjän kaari näyttää madaltuneelta. Tämä selittyy sillä, että jalka on usein pullea rasvakudoksen vuoksi eikä jalkapohjan normaali holvirakenne erotu. Nivelet ovat myös notkeat, joten jalkaholvi ja nilkka antavat astuessa enemmän periksi. Yksilölliseen kävelytapaan vaikuttavat luut ja niiden muodot, nivelten liikelaajuudet sekä vartalon massan jakautuminen sekä kehon hallinnan kehittyminen.
Leikki-ikä
Ensimmäisen ikävuoden jälkeen lapsen kasvuvauhti tasaantuu ja jatkuu melko tasaisena murrosikään asti. Leikki-iässä monet taidot kehittyvät ja monipuolistuvat. Kävely on alkuun huteraa juuri kävelemään oppineella lapsella, mutta pikkuhiljaa taito ja tasapaino kehittyvät. Osa lapsista kävelee varpaillaan leikki-iässä. Tämä on useimmiten hyvänlaatuinen, itsestään ennen kouluikää häviävä taipumus, mutta joskus pohjelihasten liian aktiivinen toiminta tai akillesjänteen kireydet tai muut varvaskävelyä aiheuttavat tilat vaativat hoitoa.
Länkisäärisyys suoristuu yleensä noin vuoden ikäisellä lapsella ja alaraajojen asento muuttuu vähitellen leikki-ikäisellä lapsella pihtipolvisuudeksi. Pihtipolvisuus häviää vähitellen yleensä kouluikään mennessä. Kävelemään oppineella lapsella on usein vielä leikki-iässäkin latuskajalat.
Lapsen liikkuessa ja kävellessä jalkaholvi muotoutuu vähitellen. Jalkaterien osoittaminen sisäänpäin kävellessä on yleisempää lapsilla kuin aikuisilla. Tähän vaikuttavat reisien ja säärien kiertymäprofiilit sekä se kulma, jossa reisiluu asettuu lonkkamaljaan. Tämä kulma on suurimmillaan 3–8 vuoden iässä, jolloin myös jalkojen välissä istuminen on yleistä.
Leikki-iässä joillakin lapsilla esiintyy nivelten yliojentuvuutta, erityisesti polvissa. Tämä yleensä korjaantuu kouluikään mennessä nivelsiteiden vahvistuessa.
Liikunnallisten taitojen kehittymisen lisäksi lapsen sorminäppäryys ja silmien sekä käsien yhteiskäyttö harjaantuvat. Opitut perustaidot (kävely, juoksu, hypyt, kiipeäminen, käsien käyttö) kehittyvät ja monipuolistuvat. Liikkeiden ja vartalon hallinta on vakaampaa ja liikkeissä on yhä enemmän voimaa ja hallintaa. Taitojaan kokeillessa lapsi voi vaikuttaa joskus myös uhkarohkealta. Joillakin lapsilla esiintyy lievää kömpelyyttä, joka on yleensä ohimenevää. Nämä asiat saattavat altistaa tapaturmille.
Kouluikä
Kouluiässä lapsi muuttuu ulkomuodoltaan. Vartalon mittasuhteet muuttuvat ja lapsenomainen pyöreys häviää. Raajat kasvavat pituutta suhteessa muuhun vartaloon. Luiden pituuskasvu on nopeampaa kuin lihasten kasvu. Tästä syystä kouluikäisten lihaskireydet erityisesti alaraajoissa ovat tyypillisiä.
Liikunnalliset taidot ja kyvyt kehittyvät entisestään. Ketteryys lisääntyy. Latuskajalkaisuus on usein väistynyt kouluikään mennessä. Jalat ovat kouluikäisellä normaalisti suorassa asennossa. Perintötekijät vaikuttavat kuitenkin yksilöllisesti jalkojen asentoon ja myös kävelytyyliin.
Hormonaaliset muutokset käynnistävät murrosiän, jonka aikana nuoresta kasvaa mittasuhteiltaan aikuinen. Tytöillä murrosikä käynnistyy poikia aiemmin. Murrosiän kasvupyrähdys ajoittuu tytöillä noin 11–12 vuoden ikään. Pojilla kasvupyrähdys tapahtuu hieman myöhemmin, noin 13–14 vuoden iässä. Luumassa lisääntyy murrosiässä sukupuoli- ja kasvuhormonien vaikutuksesta. Tyttöjen pituuskasvu päättyy noin 2 vuotta kuukautisten alkamisesta ja poikien lopullinen pituus on saavutettu noin 18 vuoden iässä. Yksilölliseen pituuskasvuun vaikuttavat perimä ja ympäristötekijät. Kasvukauden lopussa luiden kasvulevyt sulkeutuvat ja pituuskasvu päättyy.
Tarkistettu 5.3.2025