Kuuntelemisen taidon lisäksi voimme harjoitella myös puhumista. Puhumisen haasteissa ei useinkaan ole kyse haluttomuudesta puhua, vaan taitamattomuudesta ja neuvottomuudesta sekä niiden synnyttämistä tunteista. Puhuminen vaatii rohkeutta paljastaa henkilökohtaisia tuntoja ja itselle vaikeita asioita. Puhuminen merkitsee ihmisille eri asioita. Joku selkeyttää ajatuksiaan puhumalla, toinen taas haluaa puhua vasta miettimisen jälkeen.
Parisuhteessa on tärkeää välttää sinä-puhetta. Sinä-puheen tunnistaa lauseen sanasta ”sinä”. Esimerkkinä: ”Sinä et koskaan tee kotitöitä”. Sen voi korvata sanomalla: ”Huomaan, että minua harmittaa, kun et tee kotitöitä.” Keskustelun päämäärän ei aina tarvitse olla yksimielisyys, joskus pelkkä toisen ymmärtämiseen tähtäävä tasaveroinen keskustelu riittää.
Suuri osa tavastamme olla vuorovaikutuksessa on opittua ja aina on mahdollisuus oppia uudenlaisia tapoja. Myös kumppaneiden erilaisuuden voi nähdä rikkautena. Paljon puhuva voi oppia toiselta kuuntelemisen taitoja ja päinvastoin. Tämä edellyttää, että kumppanit kunnioittavat toistensa erilaisuutta.