Itsestään rajoittuva paikallisalkuinen epilepsia alkaa lapsuusiässä, useimmiten 5–10-vuotiaana.
Tyypilliset oireet ja kohtaukset
Lapsuusiän itsestään rajoittuvassa epilepsiassa kohtaukset ilmaantuvat tyypillisimmin unen aikana.
Tyypillisen kohtauksen oireita ovat kasvojen toispuolinen puutuminen ja nykinä, syljen eritys ja puhevaikeus. Tässä vaiheessa tajunta säilyy usein normaalina. Kohtaus voi levitä raajojen nykinäksi ja edetä tajuttomuuskouristuskohtaukseksi.
Tutkimukset ja hoito
Tyypillisten kohtausten lisäksi aivosähkökäyrässä näkyy tälle epilepsiaoireyhtymälle tunnusomaisia keskitemporaalisia tai keskialueen piikkejä joko yksittäisinä tai ryppäinä. Piikit lisääntyvät unessa. Aivojen magneettikuvaus on normaali.
Lapsuusiässä itsestään rajoittuvan epilepsian hoidossa noudatetaan yleisesti paikallisalkuisten epilepsioiden hoitosuositusta, jossa ensisijainen lääke on okskarbatsepiini, karbamatsepiini tai levetirasetaami. Tarvittaessa harkitaan muita lääkevaihtoehtoja.
Osalla lapsista on vain yksittäinen tai muutama kyseiseen epilepsiaan sopiva kohtaus, jolloin lääkitystä ei välttämättä tarvita lainkaan.
Toistuvat kohtaukset reagoivat yleensä hyvin lääkkeisiin, ja herkkyys kohtauksille jää pois lapsen kasvaessa.
Ennuste on yleensä hyvä
Lapsuusiän itsestään rajoittuvassa epilepsiassa lääkitys voidaan yleensä purkaa ennen aikuisikää eikä kohtauksia enää ole. Vain noin 1 prosentilla esiintyy kohtausoireita 16 ikävuoden jälkeen.
Osalla tätä epilepsiaa sairastavista lapsista on tiedonkäsittelyn erityisvaikeuksia, joita voi esiintyä, vaikka kohtaustilanne olisi hyvä.
Tämän epilepsian taustalla epäillään olevan geneettinen herkkyys, mutta yksittäisiä geenejä ei vielä tunneta eikä niitä tutkita muuten kuin tieteellisessä tutkimustarkoituksessa.
Lapsuusiän itsestään rajoittuvan epilepsian osuus kaikista lapsuusiällä alkavista epilepsioista on noin 8 prosenttia ja paikallisalkuisista lapsuusiässä alkavista epilepsioista noin 16 prosenttia.