Syöpää sairastavan lapsen ja nuoren hyvän ravitsemuksen turvaaminen on usein haasteellinen tehtävä, johon tarvitaan kaikkien yhteistyötä. Lapsen tai nuoren itsensä ja vanhempien osuus on ensiarvoisen tärkeä. Sairastuminen ja hoidot tuovat mukanaan pulmia, jotka vaikuttavat lapsen ja nuoren ruokahaluun ja ruokamääriin. Hoidon eri vaiheissa joudutaan käyttämään erilaisia keinoja hyvän ravitsemuksen turvaamiseksi. Ruoan laatua, määrää ja antotapaa voidaan muuttaa tarpeen mukaan.
Ravitsemukseen kiinnitetäänkin erityistä huomiota hoitojen aikana. Hyvin ravittuna jaksaa paremmin leikkiä, lukea läksyjä ja liikkua. Hyvä ravitsemus auttaa syövän hoidon toteuttamista suunnitelman mukaan, parantaa vastustuskykyä, vähentää hoidon sivuvaikutuksia ja nopeuttaa infektioista toipumista sekä kohentaa lapsen ja nuoren elämänlaatua. Ravitsemuksen tehostamiseksi joudutaan monesti käyttämään apukeinoina suonensisäistä ravitsemusta, nenä-mahaletkua tai gastrostoomaa eli mahalaukkuavannetta (PEG).
Syöpäsairaus voi aiheuttaa elimistössä aineenvaihdunnallisia muutoksia, jotka pyrkivät turvaamaan syöpäkasvaimen ravinnon saannin terveiden kudosten kustannuksella. Kasvaimen erittämät aineet voivat vaikuttaa ruokahaluun aivojen ruokahalua säätelevässä keskuksessa. Lisäksi sairaus ja hoidot voivat aiheuttaa makuaistiin muutoksia, jotka huonontavat ruokahalua. Ruoka voi alkaa maistua kummalliselta tai maistamiskynnys makeaan, karvaaseen tai suolaiseen makuun muuttuu. Monien potilaiden hajuaistikin voi muuttua. Tällöin pelkkä ruoan haju voi kuvottaa tai ei haista mitään.
Syöpäsairauden lisäksi lapsen ja nuoren yleisvointiin ja ruokahaluun vaikuttavat annetut hoidot. Solunsalpaajalääkitys aiheuttaa monille pahoinvointia ja osalle makumuutoksia. Hoitojen yhteydessä maisteltuihin ruokiin saattaa syntyä vastenmielisyyttä. Soluarvot laskevat, mikä altistaa suun ja ruokatorven limakalvovaurioille. Tällöin syömisestä saattaa tulla kivuliasta.
Suun, ruokatorven tai vatsan alueelle annettu sädehoito vaikeuttaa syömistä limakalvojen ärtymisen myötä. Lapsen ja nuoren ravitsemustilaa voi huonontaa esimerkiksi aivokasvainten hoidossa näille alueille ulottuva sädehoito. Suurista leikkauksista toipuminen lisää puolestaan energian ja ravintoaineiden tarvetta ja vaatii ravitsemushoidon tehostamista.
Huomionarvoista on myös, että sairastuminen vaikuttaa mielialaan. Ruoka ei kiinnosta masentunutta potilasta, ja potilas saattaa syömättömyydellään ilmaista myös omia tunteitaan. Ruokailutilanteissa on tärkeä luoda myönteinen ilmapiiri. Syöminen tai syömisen säätely (syömättömyys) voi olla myös ainoa keino, jolla lapsi tai nuori voi ilmaista omaa tahtoaan.