Pienillä lapsilla epäillään usein allergiaa lääkeaineille, erityisesti antibiooteille. Epäily on yleensä turha.
Lasten virusinfektiot aiheuttavat usein ihottumaa, jota voi olla vaikea erottaa allergiasta. Sen vuoksi lääkeallergioita epäillään usein, mutta tutkimuksissa allergia harvoin varmistuu.
Jos lääkäri toteaa lääkeallergian, ei lääkettä saa käyttää. Merkintä lääkeallergiasta tehdään potilaan sairaskertomuksen riskitietoihin.
Välittömässä lääkeallergisen reaktiossa oire ilmaantuu tunnin kuluessa lääkkeen nauttimisesta. Sen taustalla saattaa olla IgE-välitteinen herkistyminen lääkkeelle tai lääkkeen apuaineelle, mikä voidaan todeta allergiatestissä.
Välittömän lääkeallergisen reaktion oireita ovat nokkosrokko ja turvotukset, usein huulissa ja silmien ympärillä.
Yleisin välittömän oireen aiheuttaja on penisilliini tai penisilliinin sukuinen antibiootti.
Välitön reaktio vaatii aiemman altistumisen lääkkeelle. Reaktio on toistettavissa ja syntyy joka kerta kun lääkettä käytetään, usein aikaisempaa voimakkaampana.
Viivästynyt lääkeallergisen reaktio tulee useiden tuntien kuluttua lääkkeen nauttimisesta. Joskus se ilmaantuu vasta lääkekuurin lopussa.
Allergiatesteistä ei ole apua viivästyneen reaktion toteamisessa.
Viivästyneet oireet ovat erilaisia iho-oireita.
Lasten lääkeallergiaepäilyissä yleisin oire on ihottuma, mutta todellisuudessa ihottuman aiheuttaja on harvoin lääkeaine. Tämä johtunee siitä, että infektio, johon lääke on määrätty, voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin lääkeallergia. Infektion ja allergian aiheuttaman ihottumaa ei voi erottaa silmämääräisesti eikä testeillä. Infektio ja antibiootti voivat myös yhdessä aiheuttaa ihottumaa.
Ihottumien jälkeen yleisin oire on nokkosrokko- ja turvotusoireet.
Anafylaktiset lääkeallergiareaktiot ovat lapsilla harvinaisia.
Lasten lääkereaktion aiheuttajaksi epäillään tavallisesti jotain antibioottia. Antibioottiallergia on lapsilla kuitenkin hyvin harvinainen.
Jos iho-oire esiintyy ensimmäisen kerran lievänä antibioottikuurin aikana, kuuria ei tarvitse keskeyttää. Samaa lääkettä voi käyttää myös uudelleen.
Jos iho-oire on voimakas, antibiootin käyttö lopetetaan ja lääkäri harkitsee, onko toisenlaiselle antibiootille tarvetta.
Tulehduskipulääkkeistä yleisimmin oireita aiheuttaa ibuprofeeni.
Tyypillinen oire tulee muutaman tunnin kuluttua lääkkeen nauttimisesta.
Silmäluomien ja huulien turvotus sekä ihottuma ovat tyypillisiä ibuprofeenin aiheuttamia oireita.
Lääkeallergian selvittelyn alkukartoitukseen kuuluu:
oireiden vaikeusasteen selvittäminen
käytettyjen lääkkeiden selvittäminen
reaktion alun ja lopun ajankohdan ja keston määrittäminen
mahdollisen annetun hoidon laadun selvittäminen.
Tarkempia selvittelyjen tekoa harkitaan, kun
epäilty allergiaoire on merkittävä tai oire toistuu
lääke, jonka epäillään aiheuttaneen oireilun, on tärkeä lapsen hoidolle
epäillyn allergian takia vähintään kolme antibioottia on käyttökiellossa.
Lääkeallergioiden selvittelyllä pyritään estämään
vakavat allergiset reaktiot
välttämään turhat lääkerajoitukset tai
löytämään sopiva vaihtoehtoinen lääke.
Jos epäillään IgE-välitteistä lääkeallergiaa, verinäytteestä määritetään spesifinen IgE.
Jos testin tulos on positiivinen, lapsi katsotaan allergiseksi kyseiselle lääkeaineelle.
Jos tulos on negatiivinen, voidaan ongelmatilanteissa tehdä altistus epäillylle lääkeaineelle.
Lääkkeiden aiheuttamat reaktiot ovat harvoin IgE-välitteisiä, jolloin lääkeallergia ei selviä allergiatestissä. Tarvittaessa tällöin voidaan sairaalassa tehdä valvottu lääkealtistus. Jotta infektio ei häiritse lääkealtistustuloksen tulkintaa, tulee lapsen olla täysin terve.
Joskus, kuten epäiltäessä puuduteallergiaa, käytetään lääkereaktioiden tutkimisessa ihonsisäisiä testejä.
Ensisijainen hoito lääkereaktiossa on oireita aiheuttavan lääkkeen käytön välttäminen.
Mahdollista nokkosrokko-oiretta hoidetaan antihistamiinilla. Normaaliin hoitoannokseen verrattuna annos on tällöin kaksinkertainen. Vaikeat reaktiot hoidetaan sairaalassa.
Yleistynyt allerginen reaktio eli anafylaksia, vaatii välittömästi lihakseen annettavan adrenaliinin ja jatkohoitona antihistamiinia sekä lyhyen kortisonikuurin.
Välittömässä lääkeallergisen reaktiossa oire ilmaantuu tunnin kuluessa lääkkeen nauttimisesta. Sen taustalla saattaa olla IgE-välitteinen herkistyminen lääkkeelle tai lääkkeen apuaineelle, mikä voidaan todeta allergiatestissä.
Välittömän lääkeallergisen reaktion oireita ovat nokkosrokko ja turvotukset, usein huulissa ja silmien ympärillä.
Yleisin välittömän oireen aiheuttaja on penisilliini tai penisilliinin sukuinen antibiootti.
Välitön reaktio vaatii aiemman altistumisen lääkkeelle. Reaktio on toistettavissa ja syntyy joka kerta kun lääkettä käytetään, usein aikaisempaa voimakkaampana.
Viivästynyt lääkeallergisen reaktio tulee useiden tuntien kuluttua lääkkeen nauttimisesta. Joskus se ilmaantuu vasta lääkekuurin lopussa.
Allergiatesteistä ei ole apua viivästyneen reaktion toteamisessa.
Viivästyneet oireet ovat erilaisia iho-oireita.
Lasten lääkeallergiaepäilyissä yleisin oire on ihottuma, mutta todellisuudessa ihottuman aiheuttaja on harvoin lääkeaine. Tämä johtunee siitä, että infektio, johon lääke on määrätty, voi aiheuttaa samanlaisia oireita kuin lääkeallergia. Infektion ja allergian aiheuttaman ihottumaa ei voi erottaa silmämääräisesti eikä testeillä. Infektio ja antibiootti voivat myös yhdessä aiheuttaa ihottumaa.
Ihottumien jälkeen yleisin oire on nokkosrokko- ja turvotusoireet.
Anafylaktiset lääkeallergiareaktiot ovat lapsilla harvinaisia.
Lasten lääkereaktion aiheuttajaksi epäillään tavallisesti jotain antibioottia. Antibioottiallergia on lapsilla kuitenkin hyvin harvinainen.
Jos iho-oire esiintyy ensimmäisen kerran lievänä antibioottikuurin aikana, kuuria ei tarvitse keskeyttää. Samaa lääkettä voi käyttää myös uudelleen.
Jos iho-oire on voimakas, antibiootin käyttö lopetetaan ja lääkäri harkitsee, onko toisenlaiselle antibiootille tarvetta.
Tulehduskipulääkkeistä yleisimmin oireita aiheuttaa ibuprofeeni.
Tyypillinen oire tulee muutaman tunnin kuluttua lääkkeen nauttimisesta.
Silmäluomien ja huulien turvotus sekä ihottuma ovat tyypillisiä ibuprofeenin aiheuttamia oireita.
Lääkeallergian selvittelyn alkukartoitukseen kuuluu:
oireiden vaikeusasteen selvittäminen
käytettyjen lääkkeiden selvittäminen
reaktion alun ja lopun ajankohdan ja keston määrittäminen
mahdollisen annetun hoidon laadun selvittäminen.
Tarkempia selvittelyjen tekoa harkitaan, kun
epäilty allergiaoire on merkittävä tai oire toistuu
lääke, jonka epäillään aiheuttaneen oireilun, on tärkeä lapsen hoidolle
epäillyn allergian takia vähintään kolme antibioottia on käyttökiellossa.
Lääkeallergioiden selvittelyllä pyritään estämään
vakavat allergiset reaktiot
välttämään turhat lääkerajoitukset tai
löytämään sopiva vaihtoehtoinen lääke.
Jos epäillään IgE-välitteistä lääkeallergiaa, verinäytteestä määritetään spesifinen IgE.
Jos testin tulos on positiivinen, lapsi katsotaan allergiseksi kyseiselle lääkeaineelle.
Jos tulos on negatiivinen, voidaan ongelmatilanteissa tehdä altistus epäillylle lääkeaineelle.
Lääkkeiden aiheuttamat reaktiot ovat harvoin IgE-välitteisiä, jolloin lääkeallergia ei selviä allergiatestissä. Tarvittaessa tällöin voidaan sairaalassa tehdä valvottu lääkealtistus. Jotta infektio ei häiritse lääkealtistustuloksen tulkintaa, tulee lapsen olla täysin terve.
Joskus, kuten epäiltäessä puuduteallergiaa, käytetään lääkereaktioiden tutkimisessa ihonsisäisiä testejä.
Ensisijainen hoito lääkereaktiossa on oireita aiheuttavan lääkkeen käytön välttäminen.
Mahdollista nokkosrokko-oiretta hoidetaan antihistamiinilla. Normaaliin hoitoannokseen verrattuna annos on tällöin kaksinkertainen. Vaikeat reaktiot hoidetaan sairaalassa.
Yleistynyt allerginen reaktio eli anafylaksia, vaatii välittömästi lihakseen annettavan adrenaliinin ja jatkohoitona antihistamiinia sekä lyhyen kortisonikuurin.
Tarkistettu 10.6.2025
