Lapsi haluaa monenlaisia asioita, ja joskus voi tuntua, että lapselle olisi helpompaa vain antaa periksi. Pidemmän päälle yhteinen arki sujuu kuitenkin helpommin, kun perheessä aikuinen päättää esimerkiksi ruoka-ajoista ja siitä, mitä syödään.
Rajojen asettaminen ei ole aina helppoa tai palkitsevaa. Lapsi suuttuu, pettyy ja turhautuu, kun hän ei saa haluamaansa. Vanhempien haasteellinen, mutta tärkeä tehtävä on ottaa vastaan ja sietää lapsen kiukku. Aikuinen vakuuttaa omalla rauhallisella ja johdonmukaisella käytöksellään, että hän toimii lapsen parhaaksi.
Epäjohdonmukainen vanhempi, joka antaa välillä periksi ja välillä ei, opettaa lapselle, ettei tarkoita mitä sanoo. Silloin on vain lapsen sinnikkyydestä kiinni, milloin hän saa tahtonsa periksi. Vanhemman uskottavuus hapertuu lapsen silmissä ja pinna kiristyy kaikilla.
Miten toimia?
Anna lapsen ilmaista tunteensa. Tunteiden sanoittaminen auttaa lasta tunnistamaan omia tunteitaan ja hyväksymään ne osaksi elämää. Kaikenlaiset tunteet ovat sallittuja, eikä niitä tarvitse pelätä tai piilotella.
Osoita lapselle, että olet huomannut tämän pettymyksen: ”Huomaan, että sinua harmittaa, kun et voi saada nyt keksiä.” Alle kouluikäiselle lapselle ei pääsääntöisesti tarvitse perustella aikuisen päätöksiä. Selkeät, lyhyet toteamukset riittävät: ”Nyt ei ole keksin aika.” Kouluikäisen vaatiessa perusteluja asiasta voi keskustella laajemmin: ”Minä rakastan sinua ja haluan, että voit hyvin. En voi antaa sinulle keksiä, koska kohta on ruoka-aika.” Keskustele lapsen kanssa, mikä on hyväksi ja miten vaikuttaa, jos ennen ruokailua syödään keksiä. Voit myös kertoa, milloin on sopiva aika syödä keksiä.
Toimi johdonmukaisesti ja osoita lapselle, että tarkoitat mitä sanot. Lapsen on tärkeää voida luottaa vanhemman arvostelukykyyn ja kykyyn huolehtia hänestä. Lapsi ei koe tarvetta nousta kapinaan joka kerta karkkia nähdessään, kun tietyistä asioista tulee itsestään selviä kodin toimintatapoja.