Ylipainoisten lasten ja nuorten määrä on kasvanut viimeisten vuosikymmenien aikana merkittävästi. 2000-luvulla ylipainoisia nuoria on 2–3 kertaa enemmän kuin 1970-luvulla. Noin joka viides yläkoululainen on ylipainoinen.
Eniten ylipainon lisääntymiseen on vaikuttanut elinympäristön muuttuminen. Ruokaa ja houkutuksia on helpommin saatavilla ja erilaiset viihdykevälineet pitävät lapsia ja nuoria enemmän paikoillaan. Energian saannin mahdollisuudet ovat merkittävästi lisääntyneet, kun taas liikkumisen vähentyminen on pienentänyt energian kulutusta. Perimä eli geenit myös suosivat energian varastoimista ”pahan päivän varalle”.
Ylipainon yleisyys vaihtelee asuinpaikan ja sukupuolten välillä. Tällä hetkellä 2–16-vuotiaista pojista 26 prosenttia ja 16 prosenttia tytöistä on ylipainoisia. Kaikkein yleisintä ylipainoisuus on maaseudulla asuvilla pojilla ja vähäisintä kaupungeissa asuvilla tytöillä.
Ylipainon ja lihavuuden arviointi
Lapsen painoa arvioidaan kasvukäyrillä suhteutettuna saman ikäisiin ja pituisiin lapsiin. Kasvukäyriä käytetään, koska lapsen paino ja kehon koostumus muuttuvat niin lapsen iän kuin pituuden kasvun myötä. Rajat, jotka määrittelevät kasvukäyrillä ylipainon, on asetettu kohtaan, jossa ylimääräistä rasvaa tiedetään jo kertyneen lapsen elimistöön.
Ylipaino ja lihavuus määritellään pituuteen suhteutetulla painolla, joka nähdään kasvukäyristä. Jos alle kouluikäisen lapsen paino on yli 20 prosenttia suurempi kuin hänen pituisellaan lapsella keskimäärin on, hän on lihava. Jos paino ylittää keskiarvon 10–20 prosentilla, hän on ylipainoinen. Kouluikäisellä vastaavat rajat ovat yli 40 prosenttia (lihavuus) ja 20–40 prosenttia (ylipaino).
Myös uusiin suomalaisiin kasvukäyriin perustuvia iänmukaisia BMI- eli painoindeksiarvoja (niin sanottu ISO-BMI) voidaan käyttää ylipainon ja lihavuuden arvioinnissa.