Neutropenia

Tavallisin lapsuusiän neutropenian muoto on 4–6 viikon seurannassa korjaantuva, hyvänlaatuinen, esimerkiksi tavallisiin virusinfektioihin (influenssa, RS-virus, parvovirus, vesirokko) liittyvä neutropenia. Virusinfektioissa neutropenia ilmenee tyypillisesti kahden vuorokauden kuluessa ja kestää muutamasta päivästä viikkoon. Virustaudin yhteydessä todettava merkittävä leuko- tai neutropenia on hyvä kontrolloida noin kahden viikon kuluttua. Myös bakteeri-infektiot voivat johtaa merkittävään neutropeniaan, jolloin on yleensä kyseessä neutrofiilien voimakas kulutus. Jos neutropenia ei korjaannu pysyvästi seurannassa, eikä lievässä neutropeniassa ole taustalla esimerkiksi anoreksiaa, jatkotutkimukset ovat aiheellisia.

Lapsilla lääkkeiden aiheuttama neutropenia liittyy yleensä vain solunsalpaajalääkitykseen. Yllättävien, vakavien bakteeri-infektioiden yhteydessä täytyy kuitenkin huomioida potilaan mahdollisen lääkityksen vaikutus. Tietyt mielenterveyden hoitoon käytettävät lääkeaineet, kuten risperidoni, voivat aiheuttaa neutropeniaa. Afrikkalaista syntyperää olevilla ja joillakin Lähi-idän kansanryhmillä neutrofiilien taso on suomalaisia viitearvoja alhaisempi, mutta tämä ei lisää näiden henkilöiden alttiutta sairauksille.

Neutrofiilit voivat liikkua verisuonissa seinämänmyötäisesti (marginaatioilmiö), mikä aiheuttaa virheellisen matalia tuloksia verikokeissa.

Jos potilaalla on keskivaikea neutropenia ilman epätyypillisiä tai vaikeita infektioita ja potilaan luuydin on normaali, neutropeniaa voidaan kutsua krooniseksi benigniksi eli hyvälaatuiseksi neutropeniaksi tai idiopaattiseksi eli itsesyntyiseksi neutropeniaksi.

Neutrofiilejä kohtaan kehittyneistä vasta-aineista johtuva autoimmuunineutropenia on yleisin pitkittyneen neutropenian syy lapsuusiässä. Se voi esiintyä erillisenä ilmiönä tai yhdessä muiden autoimmuunitautien kanssa tai kehittyä esimerkiksi infektioiden yhteydessä. Niin sanottu krooninen idiopaattinen neutropenia on myös usein vasta-ainevälitteistä.

Autoimmuunineutropenia johtuu neutrofiilien pintaan sitoutuvista vasta-aineista. Tyypillisesti autoimmuunineutropeniaan sairastuva on 8–11 kuukauden ikäinen perusterve lapsi. Valkosolujen kokonaismäärä pysyy viitealueella, mutta neutrofiilien lukumäärä on diagnoosihetkellä pieni. Potilailla on tavanomaista enemmän lieviä infektioita. Autoimmuunineutropenia korjaantuu itsekseen siten, että keskimääräinen taudin kesto on noin puolitoista vuotta.

Vastasyntyneen alloimmuunineutropenia tarkoittaa tilannetta, jossa äiti on raskausaikana muodostanut vasta-aineita sikiön sellaisia neutrofiiliantigeeneja kohtaan, joita äidin omissa neutrofiileissä ei ole. Nämä vasta-aineet ovat siirtyneet sikiöön istukan kautta. Kyseessä on vastaava ilmiö kuin punasolujen hemolyysiä eli hajoamista aiheuttava niin sanottu Rh-immunisaatio. Äidin oma autoimmuunineutropenia voi myös siirtyä sikiölle. Molemmissa tapauksissa neutrofiilivasta-aineet kulkeutuvat istukan kautta sikiöön, aiheuttavat neutropenian ja altistavat vastasyntyneen infektioille. Neutropenia korjaantuu itsekseen muutaman viikon tai kuukauden kuluessa vasta-aineiden hävittyä vastasyntyneen elimistöstä.

Lapsuusiän krooniset neutropeniat ovat harvinaisia ja niihin liittyy usein muitakin oireita. Osaan synnynnäisistä neutropenioista liittyy merkittävä riski luuytimen laajemman toimintahäiriön ja pahanlaatuisen veritaudin kehittymiselle.

• Shwachman-Diamondin oireyhtymää (SDS) sairastavat ovat useimmiten lyhytkasvuisia, kärsivät haiman toimintahäiriöstä ja heillä on luustomuutoksia (kondrodysplasia). Valtaosalla potilaista on neutropenia. SDS-potilailla on lisääntynyt riski sairastua myelodysplastiseen oireyhtymään tai akuuttiin myelooiseen leukemiaan. Tämän vuoksi säännöllinen verenkuva- ja luuydinseuranta on tärkeää.

• Kostmannin oireyhtymässä myelooisten solujen kypsyminen on pysähtynyt niin sanottuun promyelosyyttivaiheeseen, mistä seuraa syvä neutropenia. Tähän oireyhtymään liittyy vastasyntyneisyyskaudesta lähtien vaikeiden bakteeritulehdusten riski. Potilaat saavat hoidoksi pistoksina annettavaa valkosolukasvutekijähoitoa. Kostmann-potilailla on lisääntynyt riski sairastua akuuttiin myelooiseen leukemiaan tai myelodysplastiseen oireyhtymään.

• Sykliselle neutropenialle ovat tyypillisiä säännöllisesti noin kolmen viikon välein toistuvat neutropeniajaksot, joiden aikana neutrofiiliarvot romahtavat 3–5 vuorokauden ajaksi (B-Neut alle 0,2 x 109/l). Neutropenian yhteydessä potilailla on kuumetta, suu-, ien- ja nielutulehdusta sekä suun limakalvohaavaumia eli aftoja. Diagnoosiin päästään ottamalla verikokeella verenkuva esimerkiksi kolme kertaa viikossa kuuden viikon ajan. Yleensä taudin kliininen kuva lievenee iän myötä.

• Perinnöllistä ja varhaisessa vaiheessa ilmenevää neutropeniaa aiheuttavat myös Fanconin anemia, GATA2-puutos sekä muutamat muut harvinaiset oireyhtymät (esimerkiksi rusto-hiushypoplasia eli RHH, Chediak-Higashi, Griscelli tyyppi 2, Hermansky-Pudlakin tyyppi 2).

Neutropenian taustalla saattaa olla akuutti leukemia tai jonkin muun syövän, kuten neuroblastooman tai lymfooman, aiheuttama etäpesäke luuytimessä. Myös luuytimen toimintahäiriöihin, kuten aplastiseen anemiaan, Fanconin anemiaan, synnynnäiseen dyskeratoosiin ja myelodysplastiseen oireyhtymään, voi liittyä neutropeniaa. Näiden luuytimen sairauksista johtuvien neutropenioiden erotusdiagnostiikassa auttaa, että kyseisiin sairauksiin liittyy myös muita veriarvojen muutoksia ja löydöksiä potilasta tutkittaessa.