Syömishäiriön taustalla on monen tekijän yhteisvaikutus. Siihen voivat vaikuttaa muun muassa
perintötekijät
perhe
ihmissuhteet
sosiokulttuurinen ympäristö
nuoruusiän kehitys
yksilölliset kuormittavat elämäntapahtumat.
Syömishäiriöt lapsilla
Jos lapsi tai nuori laihtuu paljon pienessä ajassa eikä taustalla ole muun sairauden oireita, voi kyseessä olla syömishäiriö.
Syömishäiriöiden oireet kehittyvät hitaasti. Oireilu alkaa yleensä innostuksella syödä terveellisesti ja lisätä liikuntaa, mikä myöhemmin johtaakin ahdistukseen ja itsesyytöksiin syömistilanteissa.
Syömishäiriöistä tunnetuimman, anoreksian, oireet ovat syömisen välttely ja säännöstely, jota seuraa painon putoaminen, sekä liikunnan runsas määrä. Ahdistus syömistilanteissa ja lihomisen pelko ovat tavallisia oireita.
Bulimiassa eli ahmintahäiriössä keskeisinä oireina ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, joita seuraa oksentelu tai ulostuslääkkeiden käyttö. Lisäksi ahmintaan pyritään vaikuttamaan paastoamalla tai runsaalla liikunnalla.
Hormonitoiminnan häiriöt ovat tavallisia vaikeissa syömishäiriöissä. Murrosiän kehityksen viivästyminen tai pysähtyminen sekä luuston kypsymisen ja kehityksen häiriintyminen on aliravitsemuksesta johtuen yleistä.
Kun poikkeava syömiskäyttäytyminen ja painon muutokset on tunnistettu, diagnoosi tehdään moniammatillisen psykiatrisen ja pediatrisen työryhmän yhteistyönä. Työryhmä poissulkee muut aliravitsemukseen tai mielenterveysongelmiin johtavat sairaudet sekä tunnistaa syömishäiriölle tyypilliset oireet ja löydökset.
Syömishäiriöihin liittyy suurentunut riski pitkittyneen vaikean aliravitsemuksen aiheuttamille haittavaikutuksille, joista murrosiän kehityshäiriöt ja osteoporoosi ovat tavallisimpia. Näiden seuranta ja diagnosointi tapahtuvat lastenlääkärin vastaanotolla.
Varhainen puuttuminen syömishäiriöoireisiin lyhentää usein hoidon tarvetta ja ehkäisee pitkäaikaista ja helposti kroonistuvaa tautimuotoa. Läheisten tai perheen mukanaolo hoidossa on tärkeää, ja alaikäisten potilaiden hoidossa huoltajien mukanaolo on yleensä välttämätöntä.
Hoitomuotoina ovat moniammatillinen psykiatrinen ja somaattinen hoito, joissa huomioidaan sekä henkisten että fyysisten oireiden hoito, yhdistettynä tiiviiseen ravitsemusterapiaan avohoidossa. Vaikeimmissa syömishäiriöiden muodoissa ympärivuorokautinen osastohoito voi olla tarpeen.
Riittävästä D-vitamiinin ja kalkin saannista on huolehdittava.
Vertaistukea tarjoaa esimerkiksi Syömishäiriöliitto SYLI.
Oireet
Syömishäiriöiden oireet kehittyvät hitaasti. Oireilu alkaa yleensä innostuksella syödä terveellisesti ja lisätä liikuntaa, mikä myöhemmin johtaakin ahdistukseen ja itsesyytöksiin syömistilanteissa.
Syömishäiriöistä tunnetuimman, anoreksian, oireet ovat syömisen välttely ja säännöstely, jota seuraa painon putoaminen, sekä liikunnan runsas määrä. Ahdistus syömistilanteissa ja lihomisen pelko ovat tavallisia oireita.
Bulimiassa eli ahmintahäiriössä keskeisinä oireina ovat toistuvat ahmimiskohtaukset, joita seuraa oksentelu tai ulostuslääkkeiden käyttö. Lisäksi ahmintaan pyritään vaikuttamaan paastoamalla tai runsaalla liikunnalla.
Hormonitoiminnan häiriöt ovat tavallisia vaikeissa syömishäiriöissä. Murrosiän kehityksen viivästyminen tai pysähtyminen sekä luuston kypsymisen ja kehityksen häiriintyminen on aliravitsemuksesta johtuen yleistä.
Diagnosointi
Kun poikkeava syömiskäyttäytyminen ja painon muutokset on tunnistettu, diagnoosi tehdään moniammatillisen psykiatrisen ja pediatrisen työryhmän yhteistyönä. Työryhmä poissulkee muut aliravitsemukseen tai mielenterveysongelmiin johtavat sairaudet sekä tunnistaa syömishäiriölle tyypilliset oireet ja löydökset.
Syömishäiriöihin liittyy suurentunut riski pitkittyneen vaikean aliravitsemuksen aiheuttamille haittavaikutuksille, joista murrosiän kehityshäiriöt ja osteoporoosi ovat tavallisimpia. Näiden seuranta ja diagnosointi tapahtuvat lastenlääkärin vastaanotolla.
Hoito
Varhainen puuttuminen syömishäiriöoireisiin lyhentää usein hoidon tarvetta ja ehkäisee pitkäaikaista ja helposti kroonistuvaa tautimuotoa. Läheisten tai perheen mukanaolo hoidossa on tärkeää, ja alaikäisten potilaiden hoidossa huoltajien mukanaolo on yleensä välttämätöntä.
Hoitomuotoina ovat moniammatillinen psykiatrinen ja somaattinen hoito, joissa huomioidaan sekä henkisten että fyysisten oireiden hoito, yhdistettynä tiiviiseen ravitsemusterapiaan avohoidossa. Vaikeimmissa syömishäiriöiden muodoissa ympärivuorokautinen osastohoito voi olla tarpeen.
Riittävästä D-vitamiinin ja kalkin saannista on huolehdittava.
Vertaistuki
Vertaistukea tarjoaa esimerkiksi Syömishäiriöliitto SYLI.
Tarkistettu 3.2.2026