Lääkäri voi määrätä epilepsiaa sairastavalle lapselle ensiapulääkkeen, jos lapsella on taipumus pitkiin epilepsiakohtauksiin tai jos hänen epilepsiaansa tiedetään liittyvän pitkäkestoisten kohtausten riski. Pitkäkestoinen epilepsiakohtaus voi olla vaarallinen.
Mitä tehdään ennen lääkkeen antamista?
Ennen ensiapulääkkeen antamista varmistetaan, että lapsi ei satuta itseään. Lisäksi varmistetaan hengityksen esteetön kulku ja käännetään lasta kylkiasentoon, jos mahdollista.
Ensiapulääkkeenä käytetään joko posken limakalvolle annosteltavaa midatsolaami-liuosta tai diatsepaami-peräruisketta. Hoitava lääkäri tekee reseptin ensiapulääkkeestä, määrää sopivan annoksen ja antaa ohjeet, minkälaisessa tilanteessa ensiapulääke annetaan lapselle.
Milloin ensiapulääke annetaan?
Yleinen ohje on, että ensiapulääkitys annetaan, jos epilepsiakohtaus jatkuu yhtäjaksoisesti yli 2 minuuttia tai kun kohtaukset toistuvat ilman, että henkilö ehtii välillä toipua ennalleen. Kaksi minuuttia kestävä kohtaus ei ole heti vaarallinen, mutta kohtaus olisi hyvä saada loppumaan nopeasti.
Joillekin lapsille ensiapulääke suositellaan annettavaksi aikaisemmin, erityisesti jos lapsen kohtaukset pitkittyvät herkästi. Ensiapulääke auttaa kohtaukseen yleensä muutamissa minuuteissa.
Ohjaus kotiin, kouluun ja päivähoitoon
Hoitaja tai lääkäri ohjaa vanhemmille ensiapulääkkeen antamisen. Jos ensiapulääkettä tarvitaan myös koulussa tai päiväkodissa, pitää myös niiden henkilökunnan saada hyvä ohjaus sen käyttöön. Useimmat epilepsiaa sairastavat lapset eivät tarvitse päiväkodissa tai koulussa varalla ensiapulääkettä. Päiväkotien ja koulujen henkilökunnan on silti tärkeää tietää lapsen epilepsiasta ja osata kohtausten yleinen ensiapu.