Krooniset tulehdukselliset suolistosairaudet eli IBD-taudit

Krooninen paksusuolen tulehdus (ulseroiva koliitti), Crohnin tauti tai välimuotoinen eli luokittelematon krooninen koliitti (IBDU) ovat kroonisia tulehduksellisia suolistosairauksia. Sairauksien syy on toistaiseksi tuntematon. Lasten ja nuorten IBD on yleistynyt viime vuosikymmeninä huomattavasti.

Tulehduksellisella suolistosairaudella eli IBD:llä tarkoitetaan elinikäistä suoliston tulehdustautia, jonka syy on tuntematon. Taudin lyhenne IBD tulee englanninkielen sanoista inflammatory bowel disease. Tavallisimmat tautimuodot ovat haavainen paksusuolitulehdus eli colitis ulcerosa ja Crohnin tauti, mutta osalla potilaista tautia ei voi luokitella kumpaankaan ryhmään ja puhutaan tarkemmin luokittelemattomasta taudista IBDU (unclassified). Tulehdukselliset suolistosairaudet ovat yleistyneet meillä ja muissa länsimaissa erittäin nopeasti viimeisten 10–15 vuoden aikana.

Sairaus alkaa tyypillisimmin nuoruusiässä. Taudin tavallisin oire on pitkittynyt ripuli ja tihentynyt ulostustarve, ja vähitellen ulosteen joukkoon voi ilmaantua verta. Ulostuspakkoa voi myös esiintyä. Nuori voi olla poikkeuksellisen väsynyt anemian vuoksi ja kasvun ja murrosiän kehitys voi häiriintyä.

Osalla potilaista alkuvaiheen vaiva voi olla epämääräinen vatsakipu ja väsymys. Tämän kaltaisia oireita voi olla ajoittain lähes kenellä tahansa, mutta vaivan pitkittyessä on syytä hakeutua tutkimuksiin. IBD:n alkuvaiheessa on tärkeä varmistua, ettei kyse ole bakteeri- tai virusinfektiosta tai mahdollisesti suoliston alkueläin- tai loistartunnasta. Varsinaisen taudin seulontaan on käytössä ulostetesti (kalprotektiini), joka kuvaa suolen tulehdustilaa ja jonka koholla oleva arvo voi viitata IBD:n mahdollisuuteen.

IBD-sairauksiin on hoitoja, kuten lääkehoito, ravitsemus ja leikkaushoito. Hoidon tarkoituksena on oireettomuus ja suoliston tulehduksen sammuttaminen. Taudit ovat osittain perinnöllisiä. Jos suvussa on IBD-sairauksia, on lapsella hieman suurempi riski sairastua IBD:een verrattuna terveiden vanhempien lapsiin.

Haavainen paksusuolentulehdus

Kuva: Paksusuoli voi tulehtua eri alueilta. Lapsilla koko paksusuolen tulehtuminen eli pankoliitti on aikuisia yleisempää.

Crohnin tauti

Kuva: Crohnin taudille on tyypillistä, että ohutsuolen loppuosassa eli ileumissa havaitaan tulehdusta. Paksusuoli voi olla tulehtunut lisäksi osittain tai kokonaan.

IBD:n hälytysmerkit

Jos lapsi herää toistuvasti ulostamaan yöllä tai herääminen aamuisin muuttuu aikaisemmaksi sen takia, että lapsella on heti ulostamistarve, on IBD:n mahdollisuus suuri. Uloste on pääosin löysää, puuromaista, ja ulostamista ennen tulee usein kivulias kramppi, joka helpottaa ulostuksen jälkeen. Verta voi olla ajoittain paperiin pyyhkiessä viiruina, mutta myös verihyytymät, jotka värjäävät WC-pöntön veden, ovat mahdollisia. Tauti voi olla niin hankala, että satunnaisesti voi tulla ulostevahinkoja. Toistuvat haavat (aftat) suussa tai iltaan painottuva kuumeilu ilman selittävää syytä voivat liittyä Crohnin tautiin.

Aktiivissa suolitaudissa voi olla nivelkipuja ja joskus harvoin nivelturvotustakin. Harvinaisempia oireita ovat laaja-alaiset ihottumat tai kasvun tai murrosiän kehityksen viivästyminen. Suolen tulehdus voi aiheuttaa kalpeutta, joka kotiväen voi olla vaikea tunnistaa, sillä se kehittyy vähitellen, mutta ulkopuolinen saattaa tähän kiinnittää huomiota. Suun alueelle painottuvassa oireilussa alahuuli voi olla huomattavan turvonnut ja suupielet pienillä haavoilla ja suun ympärillä voi olla hentoa ihottumaa. Hammaslääkäri voi todeta Crohnin taudille tyypillisiä limakalvomuutoksia tai haavoja. Joskus harvoin IBD alkaa peräaukon seudun haavaumalla tai paiseella.

IBD:lle altistavia tekijöitä

Lapsuusiällä sairastuneilla on usein lähisuvussa joku henkilö, jolla on joko Crohnin tauti tai haavainen paksusuolitulehdus, tai isovanhempien tai heidän vanhempiensa joukossa pitkäaikaisista vatsavaivoista kärsineitä. Tällä hetkellä ei kuitenkaan ole mitään keinoa, jolla voitaisiin seuloa, onko lapsella riski sairastua tällaiseen tautiin vai ei.

Tiedetään kuitenkin, että lapsuusiän astmaa sairastavilla riski on lisääntynyt, samoin niillä lapsilla, joilla on ollut maitoallergiaan viittaavia oireita jo vauvaiässä. On tärkeää huomata, että vaikka näillä lapsilla riski on lisääntynyt, suurin osa astmaatikoista ja maitoallergikoista ei tautiin sairastu. IBD:n syntyä ei nykytiedon mukaan voi estää millään erikoisruokavaliolla.

Miten IBD-tauti todetaan?

IBD-sairautta epäillään oireiden perusteella ja epäily vahvistuu, jos suolen tulehdusta mittaava ulostetesti (ulosteen kalprotektiinimääritys) on koholla.

Ulostetesti on koholla tavallisessa ripulitaudissakin, joten yksittäinen arvo ei kerro, onko potilaalla IBD vai ei, mutta jos taso on matala, on IBD:n todennäköisyys hyvin pieni. Taudin toteamiseksi tarvitaan nukutuksessa tehtävä tähystystutkimus (ileokolonoskopia), jossa voidaan tarkastella koko paksusuolta ja ohutsuolen loppuosaa. Lapsille tehdään aina samaan aikaan nukutuksessa myös yläruoansulatuskananavan tähystys (gastroskopia), sillä Crohnin tautiin liittyen siellä voi olla muutoksia useammin kuin aikuisilla. Useimmiten tulehdus näkyy jo paljaalle silmälle, mutta tulehduksen luonne varmistuu vasta koepalojen mikroskooppitutkimuksella.

Lääkärin harkinnan mukaan voidaan tehdä lisäksi kuvaus ohutsuolen limakalvon pinnasta kapselikameratutkimuksella, jossa pieni kapselin sisällä oleva kamera nielaistaan. Kapseli poistuu elimistöstä ulosteen mukana. Magneettitutkimuksella voidaan tarvittaessa arvioida koko suolist​on ja sitä ympäröivien kudosten tilaa.

Video valmistutumisesta mahan tähystykseen eli gastroskopiaan.​

Video valmistautumisesta paksusuolen tähystykseen eli kolonoskopiaan.

​​

IBD-taudin hoito

Taudin hoitoon on olemassa useita erilaisia lääkkeitä, joista pitkäaikainen ylläpitolääkitys tableteilla on tavallisin (mesalatsiini-tabletit). Oireiden rauhoittamiseen tarvitaan hyvin usein kortisonia muutaman kuukauden ajan, joskus huomattavasti pidempään. Ulostamiseen liittyvää kipua ja oireita voidaan helpottaa myös paikallisesti peräsuoleen laitettavilla valmisteilla, esimerkiksi peräruiskeilla tai -puikoilla.

Crohnin tautia voidaan myös osin hoitaa ravitsemushoidolla (täydellinen enteraalinutritio), mutta mikään erityisruokavalio ei paranna tautia pysyvästi. Täydellisessä enteraalinutritiossa lapsi syö ja juo erityisiä reseptillä määrättäviä ravitsemusvalmisteita, mutta ei muuta ruokaa.

Lapsuudessa sairastuneiden tauti on valitettavasti keskimäärin vaikeampi tautimuoto kuin aikuisilla, ja ylläpitolääkitykseen tarvitaan aikuispotilaita useammin myös puolustusjärjestelmää voimakkaasti hillitseviä lääkeaineita. Onneksi viime vuosina on tullut muutamia uusia lääkevalmisteita vaikean tautimuodon hoitoon, ja leikkaushoitoa tarvitaan lapsuusiällä harvemmin kuin 10–20 vuotta sitten.

Uusimpia lääkkeitä kutsutaan yleisnimellä biologiset lääkkeet, joita annostellaan joko suonensisäisesti laskimotiputuksena tai pistoshoitona ihon alle. Lääkkeiden annostelua säädetään verinäytteestä tehtäviin lääkeaineenpitoisuusmittauksiin perustuen. Oikean lääkityksen löytäminen voi viedä aikaa, ja silloin tauti voi kuormittaa potilasta ja perhettä huomattav​asti.

On tavallista, että oireileva tauti vaikuttaa mielialaan ja koulunkäynti voi kärsiä.

Taudille on tyypillistä, että rauhalliset ja aktiivit vaiheet vaihtelevat, mutta pahenemisvaiheiden syytä ei tiedetä. Osalla potilaista stressi lisää selvästi oireilua ja toisaalta lisääntynyt oireilu stressiä, jolloin noidankehä on valmis. Hoidon tavoitteena on, että arki ja mahdolliset harrastukset jatkuvat kuten ennenkin.


Edellinen sivuSeuraava sivu

 


 

Päivitetty  5.11.2019 9.52