Liisi oli hiljainen vauva, joka ei juurikaan jokellellut. Ensimmäisen sanansa hän sanoi 2,5-vuotiaana ja kolmevuotiaana hänellä oli käytössään alle kymmenen sanahahmoa, joista vain vanhemmat saivat selvää. Liisi ohjattiin neuvolan kautta kunnallisen puheterapeutin arvioon. Puheterapeutilta vanhemmat saivat ohjausta Liisin kielenkehityksen tukemiseen sekä puheenkehitystä tukevien kommunikaatiomenetelmien, kuten kuvien ja tukiviittomien, käyttöön.
Kuten edeltävästä esimerkistä voidaan huomata, lapsen kasvua ja kehitystä seurataan neuvolakäynneillä. Jos vanhemmilla on herännyt huoli lapsen puheen- ja kielenkehityksestä tai neuvolassa huomataan puheen niukkuutta tai epäselvyyttä vajaan kolmen vuoden ikäisellä lapsella, lapsi voidaan ohjata puheterapeutin arvioon.
Puheterapeutti arvioi lapsen puheen- ja kielenkehitystä eli puheilmaisua ja puheen ymmärtämistä, vastavuoroista kommunikaatiota, suun motorista toimintaa ja kielenkäyttöä sosiaalisissa tilanteissa. Lisäksi puheterapeutti arvioi tarvittaessa syömistaitoja, lukemisen ja kirjoittamisen taitoja sekä äänenkäyttöä. Hän ottaa kantaa myös siihen, tarvitseeko lapsen kanssa käyttää puhetta tukevia ja korvaavia kommunikaatiomenetelmiä, kuten kuvatauluja.
Puheterapeutin arvio toteutetaan haastattelemalla vanhempia sekä tekemällä lapsen kanssa erilaisia tehtäviä esimerkiksi leikin, lelujen, kuvien ja testimenetelmien avulla. Arviossa otetaan huomioon lapsen kokonaistilanne kehityksen, kotitilanteen, päivähoidon tai koulun sekä kaverisuhteiden osalta (esimerkiksi päivähoidon tai koulun kuvaus lapsen toiminnasta arjen tilanteissa).
Lievän kielellisen häiriön diagnoosi voidaan asettaa perusterveydenhuollossa. Jos lapsella on vaikea puheen- ja kielenkehityksen poikkeavuus tai jos viivästyneen puheen- ja kielenkehityksen taustalla epäillään olevan neurologinen sairaus tai oireyhtymä, lapsi ohjataan erikoissairaanhoidon tutkimuksiin.