Usein kysytyt kysymykset lasten ja nuorten murtumista

Alaraajamurtuma on sattuessaan kivulias tapahtuma, jonka myös pieni lapsi muistaa vielä kipsin poiston jälkeenkin. Kipsi- ja/tai leikkaushoidon jälkeen on tavallista, että vamma-alueella on jonkinlaisia tuntemuksia. Näin ollen lapsi luontaisesti varoo murtunutta raajaansa, kunnes kokeilemisen kautta hän havaitsee, että raaja kestää taas rasitusta.

Alaraajamurtumissa, joissa on pitkä varaamattomuus- ja kipsausaika, vammautuneen raajan lihasvoima heikkenee merkittävästi. Tämä voi ilmetä poikkeavana kävelynä ja nopeampana väsymisenä liikkumisen aikana.

Murtuman parantuessa sen alueelle muodostuu aluksi normaalia luuta paksumpi uudisluu, joka voi tuntua iholle asti kiinteänä pattina. Kyseessä on normaali ilmiö, joka korostuu lähellä ihon pintaa olevissa luissa, kuten solisluussa. Ylimäärinen luu häviää noin vuoden kuluessa.

Kasvuikäisillä osa lievistä luun virheasennoista korjaantuu ajan kuluessa kasvun myötä, toisin kuin aikuisilla. Lievät virheasennot eivät myöskään vaikuta murtuman paranemiseen tai raajan toimintaan, joten niiden haitta on lähinnä kosmeettinen ja lyhytaikainen.

Mikäli lääkäri ei ole nähnyt potilasta kipsin poiston yhteydessä ja raaja näyttää huomattavan vinolta, ota virka-aikana yhteyttä hoitaneeseen tahoon.

Virheasentoon luutuneiden murtumien mahdolliset korjausleikkaukset tehdään tavallisesti aikaisintaan noin puolen vuoden kuluttua vammasta.

Jos murtuma on ollut nivelen lähellä tai nivelensisäinen, on normaalia, että nivel on toipumisen alkuvaiheessa jäykkä. Nivelen liikkeet palaavat yleensä raajan aktiivisen käytön eli nivelen liikkeiden kautta. Tämän vuoksi niveltä ohjeistetaan liikuttamaan aktiivisesti heti, kun se on murtuman paranemisen puolesta mahdollista.

Useimmissa tapauksissa raajan liikkeet palaavat ennalleen tai lähes ennalleen muutamassa kuukaudessa.

Erityisesti kyynärnivelen alueen vammoissa liikelaajuuden palautuminen vaatii aktiivista nivelen liikuttamista ja harjoittelua, jotta täysin normaali liikkuvuus palautuu.

Mikäli niveleen jää liikerajoitus, joka haittaa lapsen päivittäisiä toimia, ota yhteyttä hoitaneeseen tahoon.

Lääkäri on antanut vastaanotolla ohjeet siitä, milloin on turvallista palata urheilemaan. Tähän vaikuttaa moni asia, kuten urheilulaji, murtuman tyyppi ja lapsen ikä. On tärkeää, että murtuneen luun lähellä olevien nivelten liike ja toiminta on täysin palautunut ennen urheilun aloittamista. Tämä vähentää merkittävästi riskiä uusille vammoille.

Hoitava lääkäri ottaa kantaa siihen, miten ja milloin koululiikuntaan palaaminen on vamman puolesta turvallista. Lääkäri voi tarvittaessa tehdä lääkärintodistuksen, jossa suositellaan pidättäytymään koululiikunnasta tai suositellaan välttämään tiettyjä asioita koululiikunnassa, jolloin oppilas voi palata aluksi liikunnan opetukseen soveltuvin osin ennen murtuman täydellistä paranemista.

Suihkuun voi mennä vuorokauden kuluttua piikkien poistosta. Saunaan tai uimaan voi mennä sitten, kun haavoista ei enää tule eritettä ja niiden päällä on kova rupi eli tavallisesti aikaisintaan 2–3 vuorokauden kuluttua piikkien poistosta.

Yläraajakipsin kanssa koulumatkan voi kulkea normaalisti jalan tai julkisilla liikennevälineillä.

Alaraajakipsillä hoidettaville koululaisille lääkäri kirjoittaa yleensä suosituksen koulukuljetuksen järjestämisestä kipsihoidon ajaksi. Vanhemmilla lapsilla bussikuljetus voi onnistua kipsin kanssa, jos matka pysäkille on lyhyt. Varsinaisen päätöksen asiasta tekee koululaitos, lääkärin lausunnon perusteella. Käytännöissä on eroja eri kuntien ja koulujen välillä.

Lapset varovat usein murtuneen raajan käyttöä vielä muutaman päivän kipsin poiston jälkeen. Jos pieni lapsi ei ala leikkiessään käyttämään normaalisti murtunutta kättään 2-3 viikon kuluttua kipsin poistosta, ota virka-aikana yhteyttä hoitaneeseen tahoon.

Tulehduksen ensimmäinen oire on pitkittynyt, paheneva kipu, johon tavallisesti liittyy haava-alueen lisääntyvä punoitus ja turvotus. Tällaisessa tapauksessa ota yhteyttä hoitaneeseen tahoon virka-aikana.

Mikäli edellisten oireiden lisäksi kuumetta on yli 38 astetta, horkkamaisia vilunväristyksiä tai haavasta erittyy märkäistä paksua eritettä, ota kiireellisesti yhteys hoitaneeseen tahoon. Jos tämä ei ole mahdollista, ota yhteys muuhun päivystyspisteeseen.

Lapsilla haavan sulkemiseen käytetään usein itsestään sulavia ompeleita, jolloin ompeleet putoavat pois itsestään noin kahden viikon kuluessa. Jos sulavia ompeleita on tuolloin vielä ihon pinnassa, niitä voi yrittää kevyesti rapsuttaa irti.

Jos iholle tulee ihonsisäisen langan pää, mutta haava ei ole tulehtunut, asialla ei ole kiire. Mainitkaa asiasta seuraavalla kontrollikäynnillä. Jos kontrollikäyntiä on yli kuukauden kuluttua tai sellaista ei ole määrätty, ottakaa yhteyttä hoitaneeseen tahoon tai omaan terveyskeskukseen.

Kipsin annetaan kuivua itsestään, hiustenkuivaajaa tai muuta kuivumista nopeuttavaa laitetta ei saa käyttää. Jos epäilet, että iho kipsin alla ei pääse kuivumaan, ota virka-aikana yhteys hoitaneeseen tahoon.

Suurin osa uudemmista kipseistä ei hajoa kastumisen seurauksena, vaan riskinä on ihon hautuminen märän kipsin alla.

Perinteinen kalkkikipsi pehmenee veden vaikutuksesta. Jos epäilet kipsin murenemista tai pehmenemistä, ota yhteys hoitaneeseen yksikköön virka-aikana.

Jos kipsi puristaa tai tuntuu kivuliaalta, nosta raaja 30–60 minuutiksi kohoasentoon niin, että murtunut kehonosa on sydämen tason yläpuolelle. Jos paineen tunne jatkuu tästä huolimatta, ole päiväaikaan yhteydessä hoitavaan tahoon.

Raajan ympäri ulottuva kipsi, kuten kipsisaapas tai -hylsy, voi aiheuttaa raajan turvotessa pehmytkudosten puristustilan. Jos kova, hermosärkymäinen kipu ei korjaannu raajan pitämisellä kohoasennossa, ota välittömästi yhteys päivystykseen.

Jos kyseessä on kiristettävä kipsi, voitte kotona poistaa päällimmäisen sidoksen ja kiertää sen takaisin hieman löysemmin.

Jos haavasta erittyy kudosnestettä tai verta kipsin läpi, haava on syytä tarkistaa ja kipsi vaihtaa.

Jos lapsen yleisvointi on hyvä, ota hoitaneeseen tahoon yhteyttä virka-aikana.

Pieni likaantuminen on yleensä väistämätöntä eikä kipsiä sen takia tarvitse vaihtaa. Esimerkiksi pienten lapsen reiteen saakka ulottuviin alaraajakipseihin tarttuu usein pissaa tai kakkaa. Tällöin kipsiä voi puhdistaa esimerkiksi pyyhkeellä tai liinalla mahdollisuuksien mukaan. Jos kipsi likaantuu reilummin erimerkiksi eritteistä, ottakaa yhteyttä hoitaneeseen tahoon päiväaikaan. Tilanteesta riippuen kipsin vaihtoa voidaan harkita.

Suurin osa kasvuikäisistä murtumapotilaista ei tarvitse erillistä fysioterapiaa, vaan lapsen luontainen aktiivisuus palauttaa raajan ja nivelen normaalin toiminnan.

Fysioterapiaa tarvitaan pääsääntöisesti tilanteissa, joissa vammaan liittyy murtuman lisäksi muita vaurioita, kuten hermovamma.

Fysioterapian tarkoituksena on valmentaa perhe ja lapsi tekemään itsenäisesti oikeita, raajaa kuntouttavia harjoitteita.

Murtumaan liittyy aina myös muiden ympäröivien kudosten, kuten lihasten, nivelsiteiden ja ihonalainen rasvakudoksen vamma. Näiden kudosten paraneminen ja arpeutuminen kestää useamman kuukauden ja aiheuttaa helposti turvotusta vamma-alueelle, etenkin alaraajamurtumissa. Tavallisesti esimerkiksi säärimurtumapotilailla paranemassa olevan alaraajan nilkka on iltaa kohden paksumpi kuin terveen puolen nilkka.

Lasten murtumahoidossa röntgentutkimuksilla tutkitaan murtuman asentoa. Tutkimus tehdään potilaille, joilla on riski murtuman asennon muuttumisesta hoidon aikana.

Lapsilla tavallisten murtumien luutumattomuus on erittäin harvinaista. Tämän vuoksi röntgentutkimuksia tarvitaan vain, jos epäillään virheellistä luutumista.

Tietyissä kasvuikäisen murtumissa luutuminen on kuitenkin epävarmempaa, jolloin kontrollikäynnistä vastaava lääkäri voi pyytää röntgenkuvauksen.

Joissakin lasten murtumissa suositellaan myös pitkäaikaisempaa seurantaa, jonka hoitava lääkäri ohjelmoi alkuvaiheen hoidon päättyessä.

Jos murtuma on asetettu avoimesti paikalleen ja kiinnitetty kudoksen sisäisillä implanteilla, niiden poistaminen ei yleensä ole tarpeellista. Nykyaikaisten implanttien valmistusmateriaalit ovat sellaisia, että ne voidaan turvallisesti jättää elimistöön.

Jotkut murtumaimplantit voivat kuitenkin alkaa haitata, jolloin ne poistetaan myöhemmin uudessa leikkauksessa. Samoin tehdään sellaisille implanteille, jotka saattavat vaikuttaa haitallisesti jäljellä olevaan kasvuun.

Tämä on tapauskohtaista ja riippuu muun muassa vammakokonaisuudesta, potilaan iästä ja koosta. Lääkäri määrää kuormitusluvat ja joissakin tapauksissa fysioterapeutti tai sairaanhoitaja antaa käytännön ohjeistuksen.

Kuormitusluvalla tarkoitetaan alaraajavammoissa sitä, kuinka paljon murtunut, kipsattu tai leikattu raaja kestää rasitusta hoidon eri vaiheissa.

Kuormituslupia on kolmenlaisia:

• Varaamatta/raajan painovaraus

• Puolipainovaraus

• Kivun mukainen/täyspainovaraus

Yläraajamurtumissa nyrkkisääntönä voidaan pitää, että kipsattuun raajaan ei saa nojata, sillä ei saa kantaa taakkoja eikä nostaa maitopurkkia raskaampia esineitä.

Ehjää ihoa on hyvä rasvata perusvoiteella tai ihoöljyllä. Leikkaushaavan päälle ei pidä laittaa rasvaa niin kauan kuin haavassa on ompeleet tai hakaset tai mikäli haavasta tulee eritettä. Ompeleiden irtoamisen tai poistamisen jälkeen haavaa voi rasvata samoin kuten ehjää ihoa.

Lähtökohtaisesti kipsiä ei saa kastella, ellei toisin ole ohjeistettu. Kipsi suojataan suihkussa pyyhkeellä ja muovipussilla. Kipsin kanssa ei saa mennä saunaan eikä kylpyyn.

Vaikka piikit ovat napakasti kiinni luussa, ne ovat sileitä ja poistaminen on yleensä nopea toimenpide. Piikin poistaminen on selvästi nopeampi toimenpide kuin vaikkapa verinäytteen ottaminen. Ajatus piikin poistosta on lapselle ja vanhemmille usein pelottavampi kuin itse toimenpide. Piikinpoiston jälkeen alueelle jää usein pientä jomotusta, joka kuitenkin menee nopeasti ohi.

Ennen piikkien poistoa lapselle on hyvä antaa jo kotona ennen sairaalaan lähtöä murtumahoitoon määrättyä kipulääkettä. Jos kuitenkin piikkien poisto on suunniteltu tehtäväksi yleisanestesiassa eli niin sanotussa humautuksessa, lapsi ei saa syödä tai juoda kotona mitään ennen sairaalaan tuloa.

Voi. Näin käy usein, kun murtuneen raajan turvotus vähenee.

Osaa yläraajakipseistä on tarkoitus kiristää hoidon kuluessa. Tällaisissa tilanteissa asiasta on kerrottu kipsin laiton yhteydessä. Asian voi varmistaa kontrollikäynnillä. Jos murtumahoidon vuoksi ei ole sovittu kontrollikäyntiä lääkärille, kipsiä ei tarvitse kiristää.

Kipsin kiristämiseen soveltuvia sidoksia on erilaisia ja näitä voi tiedustella apteekeista.

Kipsiä ei saa poistaa ennen sovittua ajankohtaa.

Lähes poikkeuksetta murtuma-alueella on tuntemuksia ensimmäisten päivien aikana riippumatta siitä, miten murtuma on hoidettu. Kivun kokeminen on yksilöllistä.

Hoidon alkuvaiheessa ensimmäinen kivunhoitokeino on kohoasento. Tuoreessa murtumassa vammakohdan viilentäminen voi helpottaa kipua: kylmäpakkausta voi pitää haavasidosten päällä esimerkiksi 10 minuuttia kerrallaan 1–3 kertaa päivässä ensi päivien aikana, jos se tuntuu hyvälle.

Lisäksi suosittelemme käyttämään sairaalasta määrättyjä kipulääkkeitä säännöllisesti noin kolmen vuorokauden ajan. Tämän jälkeenkin kipulääke kannattaa ottaa ennen nukkumaanmenoa hyvän yöunen varmistamiseksi.

Valtaosa murtumapotilaista ei tarvitse säännöllistä kipulääkettä viikon kuluttua vammasta tai leikkauksesta.

Jos kipu ei helpota riittävästi edellä olevilla ohjeilla, eikä lapsi esimerkiksi pysty nukkumaan tai kipulääkkeen säännöllinen tarve pitkittyy, ota yhteyttä hoitavaan tahoon viimeistään seuraavana päivänä.

Kontrollikäynti on määrätty murtuman paranemisvaiheen perusteella.

Kontrolliaikaa ei kannata lähtökohtaisesti muuttaa. Jos potilas on pakottavasta syystä estynyt tulemasta vastaanotolle, ota virka-aikana yhteyttä kyseiselle poliklinikalle.

Lähtökohtaisesti uimaan ja saunaan voi mennä heti. Uiminen on hyvä liikuntamuoto ja keino palauttaa mahdollisia nivelten liikerajoituksia. Toisaalta vedessäkin on hyvä aluksi noudattaa varovaisuutta, sillä heti kipsihoidon jälkeen tukiranka ei ole valmis kovaan urheiluun. Uimista ja saunomista on syytä lykätä, jos iho kipsin alla ei jostain syystä olisi ehjä tai leikkaushaavassa olisi vielä rupi.