Kun lapsi kokee jotain itselleen tärkeää, merkittävää tai uutta, on luonnollista, että kokemus tulee osaksi leikkiä. Leikki tekee mahdottomasta mahdollisen: leikissä lapsi osaa ja uskaltaa mitä tahansa – ja ellei hän oikeasti osaisikaan, hän pystyy kuvittelemaan osaavansa. Leikissä lapsi siirtyy joustavasti kuvitteelliseen maailmaan ja sieltä takaisin.
Leikki-ideat syntyvät omien kokemusten, elämysten, käsitysten ja tiedon pohjalta ja toteutuvat lapsen mielikuvituksen kautta. Mielikuvituksen avulla lapsi voi ottaa itselleen esimerkiksi jonkin roolin (vaikkapa lääkäri, ritari tai kissa), johon hän leikissään eläytyy. Rekvisiitaksi riittävät usein arkisetkin asiat (vaikkapa valkoinen paita lääkärin takiksi, keppi miekaksi tai lapaset kissan käpäliksi), jotka lapsen mielikuvituksen avulla muuntuvat leikkiin sopiviksi.
Leikki auttaa lasta myös hyväksymään sairautensa sekä edistää hoitoa ja kuntoutumista. Lisäksi leikki auttaa tutkimuksiin ja toimenpiteisiin valmistautumisessa; sen avulla voidaan lievittää jännitystä ja käsitellä tunteita.
Sairastaessa ja sairaalassa ollessa leikkiminen on erityisen tärkeää. Se on lapsen keino pitää kiinni tutusta ja turvallisesta hänelle vieraassa ympäristössä.