Lapselle on hyvä kertoa rehellisesti, miksi sairaalaan ollaan menossa ja mitä siellä tulee tapahtumaan. Kertoessa kannattaa käyttää tuttuja sanoja ja pyrkiä mahdollisimman yksinkertaisiin selityksiin. Lapset, joille on etukäteen kerrottu sairaalaan menosta, tutkimuksista ja toimenpiteistä, kokevat vähemmän pelkoa, jännitystä ja stressiä. Tämä edistää lapsen toipumista ja luottamuksen säilymistä niin vanhempiin kuin hoitohenkilökuntaankin ja helpottaa tutkimusten ja toimenpiteiden tekemistä.
Lapselta voi kysellä hänen ajatuksiaan aiemmista kokemuksista neuvolasta, lääkärikäynneistä tai aiemmista sairaalakokemuksista. Onko niistä jäänyt mieleen asioita, jotka kiinnostavat, pelottavat tai muuten vaan mietityttävät? Lasta voi huolestuttaa asiat, joita aikuinen ei tule edes ajatelleeksi – Onko sairaalaan joutuminen rangaistus? Loppuuko veri, kun sitä otetaan näyteputkiin? Kuolenko minä, kun mummikin kuoli sairaalassa? Lasta kannattaa kuunnella tarkalla korvalla, rohkaista häntä tunteiden esille tuomiseen ja kannustaa esittämään kaikenlaisia mieleen tulevia kysymyksiä.
On luonnollista, että lapselle tehtävät toimenpiteet ja sairaalaan meno voivat jännittää koko perhettä. Vanhemmat saattavat tuntea itsensä avuttomiksi, olla huolissaan ja jopa peloissaan saatuaan tiedon sairaalaan menosta. Lapset aistivat herkästi vanhempiensa tunteet, vaikka niitä ei näytettäisikään. Siksi on tärkeää, että tulevaa tapahtumaa käsitellään yhdessä. Lapsen sopeutumista helpottaa, jos vanhemmat suhtautuvat myönteisesti sairaalaan menoon.