Polvilumpion sijoiltaanmeno on yleisin kasvuikäisten polvivammoista. Akuutisti polvilumpion sijoiltaanmeno voi aiheuttaa äkillisesti hoitoa vaativan veripolvitilanteen. Joillakin on ongelmana toistuva polvilumpion sijoiltaanmeno.
Polvilumpion sijoiltaanmenolla tarkoitetaan tilannetta, jossa polvilumpio siirtyy pois paikaltaan. Polvilumpion sijoiltaanmenon taustalla voi olla polven äkillinen vääntövamma tilanteessa, jossa polvi on koukistettuna. Valtaosalla kasvuikäisenä polvilumpion sijoiltaanmenon saaneista lapsista on sijoiltaanmenolle altistavia rakenteellisia poikkeavuuksia. Tällöin sijoiltaanmeno voi tapahtua myös ilman merkittävää ulkoista vammaa.
Polvilumpion ensimmäinen sijoiltaanmeno aiheuttaa usein veripolven eli polvinivel täyttyy verellä. Ensioireena polvessa on turvotusta, kipua ja tunnusteluarkuutta. Kävely voi olla vaikeaa, jalalla ei välttämättä pysty astumaan. Tunne polvilumpion pettämisestä on myös yleinen oire. Veripolvea ja turvotusta ei välttämättä synny, jos lapsella on merkittävä rakenteellinen alttius polvilumpion sijoiltaanmenoon tai sijoiltaanmeno on toistuva.
Lääkäri selvittää vammamekanismin ja arvioi, onko polvessa rakenteellista poikkeavuutta, joka altistaa polvilumpion sijoiltaanmenolle. Polvilumpion sijoiltaanmenon jälkeen polvi kuvataan röntgentutkimuksella murtumien poissulkemiseksi. Tarvittaessa lisäselvittelyinä tehdään polven alueen magneettitutkimus ja alaraajojen röntgenkuvaus.
Akuutissa polvilumpion sijoiltaanmenotilanteessa tärkeää on polvilumpion asettaminen paikoilleen. Usein polvilumpio palautuu paikalleen itsestään, mutta jos näin ei käy, polvilumpio saadaan palautumaan paikalleen, kun polvi suoristetaan ja tarvittaessa painetaan polvilumpiota kevyesti sisäänpäin. Ensihoitona polveen kannattaa laittaa kylmäpussi ja nostaa jalka kohoasentoon turvotuksen ja kivun helpottamiseksi. Reisilihasharjoitukset aloitetaan mahdollisimman pian kivun salliessa, jotta polvi tukevoituisi ja sijoiltaanmenon uusiminen saataisiin ehkäistyä.
Polvilumpion sijoiltaanmeno hoidetaan kuntoutuksella, jos liitännäisvammoja ei ole tullut. Hoidon tavoitteena on polven normaalin toiminnan palauttaminen ja polvilumpion tukevoittaminen. Hoidossa tärkeää on pitkäjänteisyys ja motivoituminen kuntouttamaan polvea vahvistavia lihaksia. Fysioterapeutti ohjaa reisilihasharjoitteet.
Mikäli polvilumpion sijoiltaanmenoa tapahtuu toistuvasti ja oireita on runsaasti reisilihasten aktiivisesta kuntouttamisesta huolimatta, voidaan harkita leikkaushoitoa. Toimenpidevaihtoehtoja on useita. Niillä pyritään vakauttamaan polvilumpiota jännesiirteellä tai vaikuttamaan alaraajan mekaaniseen akseliin. Toimenpiteen jälkeen on tärkeää hoitaa turvotusta kylmähoidolla sekä kohoasennolla. Lääkäri ohjeistaa jalan varausluvan ja urheilurajoituksen keston, sekä fysioterapeutti ohjaa polven kuntouttamisen leikkauksen jälkeen.
Raaja asetetaan makuuasennossa kohoasentoon sydämen tason yläpuolelle esimerkiksi tyynyjen avulla. Kohoasento vähentää leikkausalueen verenvuotoa ja turvotusta. Lisäksi nilkan aktiivinen koukistus ja ojennus ylläpitävät alaraajan verenkiertoa.
Kylmähoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä turvotuksen lasku vamma-alueella. Käytä esimerkiksi jääpalapussia, pakastevihannespussia, kylmägeelipakkausta tai pikakylmäpakkausta vamma-alueella enintään 15–20 minuuttia kerrallaan tunnin välein. Paleltumavamman ehkäisyn vuoksi ihon ja kylmäpakkauksen väliin tulee asettaa kuiva kangas tai esimerkiksi pyyhe.
Tarkistettu 5.3.2025
