Polvilumpion ensimmäinen sijoiltaanmeno aiheuttaa usein veripolven eli polvinivel täyttyy verellä. Ensioireena polvessa on turvotusta, kipua ja tunnusteluarkuutta. Kävely voi olla vaikeaa, jalalla ei välttämättä pysty astumaan. Tunne polvilumpion pettämisestä on myös yleinen oire. Veripolvea ja turvotusta ei välttämättä synny, jos lapsella on merkittävä rakenteellinen alttius polvilumpion sijoiltaanmenoon tai sijoiltaanmeno on toistuva.
Lääkäri selvittää vammamekanismin ja arvioi, onko polvessa rakenteellista poikkeavuutta, joka altistaa polvilumpion sijoiltaanmenolle. Polvilumpion sijoiltaanmenon jälkeen polvi kuvataan röntgentutkimuksella murtumien poissulkemiseksi ja polvilumpion mahdollisen poikkeavan sijainnin tai reisiluun alaosan muodon selvittämiseksi. Tarvittaessa lisäselvittelyinä tehdään polven alueen magneettitutkimus ja alaraajojen röntgenkuvaus.
Kuva:
Polven magneettitutkimus.
Akuutissa polvilumpion sijoiltaanmenotilanteessa tärkeää on polvilumpion asettaminen paikoilleen. Usein polvilumpio palautuu paikalleen itsestään, mutta jos näin ei käy, polvilumpio saadaan palautumaan paikalleen, kun polvi suoristetaan ja tarvittaessa painamalla polvilumpiota kevyesti sisäänpäin. Ensihoitona polveen kannattaa laittaa kylmäpussi ja nostaa jalka kohoasentoon turvotuksen ja kivun helpottamiseksi. Reisilihasharjoitukset aloitetaan mahdollisimman pian kivun salliessa, jotta polvi tukevoituisi ja sijoiltaanmenon uusiminen saataisiin ehkäistyä.
Polvilumpion sijoiltaanmeno hoidetaan kuntoutuksella, jos liitännäisvammoja ei ole tullut. Hoidon tavoitteena on polven normaalin toiminnan palauttaminen ja polvilumpion tukevoittaminen. Hoidossa tärkeää on pitkäjänteisyys ja motivoituminen kuntouttamaan polvea vahvistavia lihaksia. Ensisijaisen tärkeää on oppia alaraajaa vahvistavat liikeharjoitteet, jotta alaraajan lihasvoimat vahvistuvat ja polvesta tulisi mahdollisimman tukeva. Fysioterapeutti ohjaa reisilihasharjoitteet. Polvilumpiotukea voi aluksi käyttää erityisesti urheiluharrastuksissa lisätukena.
Kuva:
Polvilumpiotuki.
Mikäli polvilumpion sijoiltaanmenoa tapahtuu toistuvasti ja oireita on runsaasti reisilihasten aktiivisesta kuntouttamisesta huolimatta, voidaan leikkaushoitoa harkita. Toimenpidevaihtoehtoja on useita. Niillä pyritään vakauttamaan polvilumpiota jännesiirteellä tai vaikuttamaan alaraajan mekaaniseen akseliin. Toimenpiteen jälkeen on tärkeää hoitaa turvotusta kylmähoidolla sekä kohoasennolla. Lääkäri ohjeistaa jalan varausluvan, urheilurajoituksen keston ja fysioterapeutti polven kuntouttamisen leikkauksen jälkeen. Joissakin tapauksissa leikkauksen jälkeen polvessa pidetään saranallista polvitukea.
Kuva:
Saranallinen polvituki eli ortoosi.
Raaja asetetaan makuuasennossa kohoasentoon sydämen tason yläpuolelle esimerkiksi tyynyjen avulla. Kohoasento vähentää leikkausalueen verenvuotoa ja turvotusta. Lisäksi nilkan aktiivinen koukistus ja ojennus ylläpitävät alaraajan verenkiertoa.
Kylmähoidon tavoitteena on kivun lieventäminen sekä turvotuksen lasku vamma-alueella. Käytä esimerkiksi jääpalapussia, pakastevihannespussia, kylmägeelipakkausta tai pikakylmäpakkausta vamma-alueella enintään 15–20 minuuttia kerrallaan tunnin välein. Paleltumavamman ehkäisyn vuoksi ihon ja kylmäpakkauksen väliin tulee asettaa kuiva kangas tai esimerkiksi pyyhe.
Kuva: Jalalle on asetettu kylmäpakkaus.