Skolioosi todetaan usein murrosiässä, nopean kasvun vaiheessa. Suomessa skolioosi todetaan noin 1–3 %:lla nuorista. Lieviä käyryyksiä esiintyy yhtä paljon tytöillä ja pojilla. Hoitoa vaativia skoliooseja esiintyy tytöillä huomattavasti enemmän kuin pojilla.
Skolioosi voidaan jakaa kongenitaaliseen (synnynnäinen nikaman muodostumishäiriö), idiopaattiseen (ei rakenteellista vikaa) tai neuromuskulaariseen (lihas- tai hermosairauteen liittyvä) muotoon. Idiopaattinen skolioosi voidaan jakaa edelleen sen mukaan, minkä ikäisellä lapsella skolioosi todetaan (imeväisiän skolioosi 0–3 v., lapsuusiän skolioosi 4–9 v., nuoruusiän skolioosi 10 v. eteenpäin). Idiopaattinen nuoruusiän skolioosi on näistä tavallisin muoto. Sekundaarinen skolioosi voi kehittyä esimerkiksi tapaturman tai luuston kehityshäiriön vuoksi. Sekundaarisesta skolioosista puhutaan myös silloin, kun skolioosia esiintyy esimerkiksi alaraajojen pituuseron tai selkäkivun johdosta.
Skolioosissa on kysymys selän vinoutumisesta sivusuunnassa yli 10 astetta mitattuna röntgenkuvasta.
Kouluterveydenhuollossa skolioosin kehittymistä seurataan skoliometrin eli selän vinouden kulmamittausapuvälineen avulla. Yli 6 asteen kierto on merkittävä ja lapsi tulee lähettää lasten ortopedin arvioon.