Spastisuudella tarkoitetaan lihaksen liikenopeuteen liittyvää venytysrefleksin aktiivisuutta, jolloin nopea lihasvenytys tuottaa liioitellun lihassupistuksen. Kyseessä on aivoissa olevan ylemmän liikehermon vaurio. Aivojen antaessa käskyn haluttuun lihakseen, jarrutusvoima puuttuu kokonaan. Tämän takia lihaksen liikettä on vaikea tai lähes mahdotonta kontrolloida itse.
Spastisessa lihaksessa epänormaalisti kohonnut jänteys vastustaa lihaksen venymistä liikenopeuden kasvaessa tai kun tietty liikenopeus tai nivelkulma ylitetään. Mitä nopeammin liikkeen yrittää suorittaa, sitä voimakkaammin lihas vastustaa liikettä.
Botuliinihoito
Botuliinihoidot otettiin käyttöön CP-vammaisten lasten spastisuuden hoitoon 1990-luvun puolivälissä. Ensimmäinen virallinen ja edelleen yleisin käyttöaihe on CP-vammaisten varpaillakävely (pohjespastisuus). Käyttöaiheet ovat sittemmin laajentuneet.
Botuliinitoksiinia pistetään suoraan spastisen lihaksen sisään. Tavoitteena on yksittäisen lihaksen väliaikainen heikentäminen, jonka vaikutus kestää noin 3–6 kuukautta. Vähentämällä liiallista lihasjänteyttä eli lihastonusta saadaan parannettua lapsen toiminnallisuutta. Lapsen on tällöin helpompi käyttää tukia eli ortooseja tai lastoja.
Botuliini vähentää myös kipua. Vaikeimmissa muodoissa hygienia helpottuu, kun esimerkiksi vaippojen vaihto onnistuu paremmin. Hoidon vaikutus näkyy parhaiten silloin, kun lihakset ovat vielä joustavia.
Botuliinihoitoon tulee aina liittää kotihoito-ohjelma, joka sisältää vanhempien avustamat venytykset sekä yksittäiset kotiharjoitteet.
Botuliinihoidon vaikuttavuutta voidaan vahvistaa tietyissä tilanteissa kipsihoidoilla, sähköstimulaatiohoidoilla ja erilaisilla lastahoidoilla, jolloin heikennettyä lihasta venytetään tai toiminnan kannalta tärkeää niveltä ohjataan parempaan asentoon.
Botuliinihoito ei sovellu kokonaisvaltaiseen ja laaja-alaisen spastisuuden hoitoon.
Baklofeenihoito
Kokonaisvaltaiseen ja laaja-alaisen spastisuuden hoitoon käytetään tavallisimmin suun kautta annettavaa baklofeeni-lääkettä. Baklofeeni vaikuttaa keskushermostotasolla selkäytimessä, jolloin spastisuus vähenee. Yksilöllistä annostusta etsitään yhdessä lääkärin kanssa.
Väsymys, liiallinen lihasrentous, kuolaaminen ja vaikeus asennon ylläpitämiseen voivat olla baklofeeni-lääkityksen sivuvaikutuksia. Myös ummetusta ja pahoinvointia voi esiintyä, jos lääkitystä tarvitaan suurempia annoksia.
Tarvittaessa baklofeeni-lääke voidaan ohjata suoraan selkäytimeen myös ihon alle laitettavan lääkepumpun ja katetrin kautta.
Suoraan selkäytimeen ohjattavaa eli intratekaalistabaklofeenihoitoa (ITB) annetaan, jos lapsella on vaikeaa spastisuutta tai vaikeita lihasspasmeja eli lihaksen supistustiloja. Edellytyksenä on, että suun kautta otettavalla lääkityksellä ei ole päästy riittävään vaikutukseen tai siihen liittyy sivuvaikutuksia. Sivuvaikutukset ITB:ssä jäävät hyvin vähäisiksi, koska moninkertaisesti pienemmillä annoksilla saadaan sama vaikutus