Ontumisen taustalla olevia syitä voi olla useita. Pienet lapset eivät itse osaa tunnistaa ontumisen syytä eivätkä välttämättä osaa luotettavasti paikallistaa kipua. Tämän vuoksi lapsi on tutkittava kokonaisvaltaisesti ontumisen syyn selvittämiseksi.
Lapsella esimerkiksi pienen tapaturman aiheuttama arkuus astua jalalle voi aiheuttaa tilapäistä ontumista. Vierasesine (esimerkiksi tikku) tai haava jalanpohjassa saattaa olla ongelmana. Huonosti istuva kenkäkin voi aiheuttaa kävelyvaikeuksia. Urheilevilla nuorilla nivusen ja lonkan seudun vaivat ovat melko yleisiä. Joissakin tapauksissa ontumisen taustalla voi olla lonkkanivelen ongelma kuten lonkan rakennepoikkeavuus, tulehdusreaktio (transientti synoviitti), reisiluun pään verenkiertohäiriö (Legg-Calvé-Perthesin tauti) tai reisiluun pään luiskahtaminen pois paikoiltaan (epifyseolyysi). Joskus lapsen ontumisen taustalta voi löytyä reumatauti. Alaraajojen pituusero voi myös aiheuttaa näkyvää ontumista.
| Oireet ja löydökset | Ontuminen voi alkaa äkillisesti tai vähitellen. Ontumisen taustalla on yleensä kipu, jota lapsi ei kuitenkaan aina itse ilmoita. Lasten on myös yleensä vaikea paikantaa kipua. |
| Milloin lääkäriin? | Lievän vamman jälkeen alkanutta ontumista voi seurata kotona 1–2 päivää, mikäli todettavissa ei ole merkittävää turvotusta tai näkyvää virheasentoa ja lapsi pystyy kävelemään jalalla. Lapselle voi tarvittaessa antaa kipulääkettä ja kipukohtaan kylmähoitoa. Ontuva lapsi on syytä viedä lääkäriin, ellei mitään vammaa ole tapahtunut, lapsella on yleisoireita (kuumeilua tai väsymystä), yö- ja leposärkyä tai kipu on kovaa. |
| Toteaminen | Lapsen kävelyä tarkkailemalla pyritään paikantamaan ontumisen syytä ja kipukohtaa. Ontuva lapsi riisutetaan alusvaatteisilleen ja tutkitaan kokonaisvaltaisesti raajat ja selkä ontumisen syyn selvittämiseksi. Tapauskohtaisesti harkitaan kuvantamistutkimuksia ja laboratoriokokeita. |
| Hoito ja itsehoito | Lievän vamman jälkeen alkanutta ontumista voi seurata kotona 1–2 päivää, mikäli todettavissa ei ole merkittävää turvotusta tai näkyvää virheasentoa ja lapsi pystyy kävelemään jalalla. Lapselle voi tarvittaessa antaa kipulääkettä ja kipukohtaan kylmähoitoa. Ontuva lapsi on syytä viedä lääkäriin, ellei mitään vammaa ole tapahtunut, lapsella on yleisoireita (kuumeilua tai väsymystä), yösärkyä tai kipu on kovaa. Hoito määräytyy tapauskohtaisesti syyn mukaan. Ohimenevä lonkan nivelkalvontulehdus (transientti synoviitti) todetaan lonkan ultraäänitutkimuksella. Transientti synoviitti paranee itsestään ja hoitona käytetään tulehduskipulääkitystä (esimerkiksi naprokseeni). Laboratorio- ym. kokein poissuljetaan bakteerin aiheuttama niveltulehdus, johon tyypillisesti liittyy korkea tulehdusarvo (crp), joka edellyttää päivystysluonteista nivelnestenäytteen ottamista sekä välitöntä antibioottihoidon aloitusta. Reisiluun pään liukuma eli lonkan epifyseolyysi edellyttää aina leikkaushoitoa lähipäivinä. Leikkauksessa reisiluun yläosan kasvulinjan lävitse viedään metalliruuvi, joka estää reisiluun nuppiosaa siirtymästä lisää. Legg-Calvé-Perthesin tauti tarkoittaa reisiluun yläosan verenkiertohäiriötä. Hoidossa pyritään ylläpitämään reisiluun pään muoto mahdollisimman pyöreänä. Diagnoosi ennen seitsemän vuoden ikää on pääsääntöisesti ennusteellisesti hyvä asia, kun taas myöhemmin alkanut/oireileva sairaus edellyttää useammin leikkaushoitoa (reisiluun yläosan katkaisu- ja kääntöleikkaus tai lonkkamaljakon leikkaus). |