Keskonen sairaalahoidossa

Keuhkojen epäkypsyyden vuoksi erittäin ennenaikaisena (< 28 raskausviikolla) syntynyt keskonen tarvitsee syntymänsä jälkeen hengityksen tukihoitoa. Osa tarvitsee hengityskonehoitoa, osalle riittää nenän kautta annettu ylipaine- tai ventilaattorihoito. Hengitystuen muoto ja tarpeen kesto on yksilöllistä. Raskausviikolla 28–34 syntyneistä keskosista useimmat eivät tarvitse hengityskonehoitoa tai sen tarve on lyhyt (muutamasta tunnista 1–2 päivään). Yleensä riittää ylipainetuki.

Pienimmät keskoset tarvitsevat hengitystukea yleensä ainakin 1–2 kuukautta; joskus tuen tarve jatkuu yli lasketun ajan. Tehohoitojakson aikana lapsen hengitystuen tarve voi vaihdella lapsen kokonaisvoinnin mukaan, jolloin ylipaine- ja hengityskonehoitojaksot voivat vuorotella keskenään. Keskosen hengitystilannetta valvotaan jatkuvasti muun muassa happisaturaatiomittarilla, minkä lisäksi otetaan verinäytteitä ja keuhkoröntgenkuvia.

Lue lisää:

Happisaturaatiomittauksesta

Erityisesti alkuvaiheessa osalla pikkukeskosista verenkierron tila on epävakaa. Verenpainetta seurataan yleensä jatkuvalla mittauksella, jolla tarkoitetaan, että lapsen ranteessa tai nilkassa on ohut katetri valtimon sisällä. Samasta katetrista saadaan verinäytteet, ilman että lasta tarvitsee erikseen pistää verinäytettä varten. Verenkierron tukihoitoina käytetään erilaisia lääkkeitä ja suonensisäisiä nestetäyttöjä.

Pienimpienkin keskosten maitoruokinta aloitetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen eli ensimmäisinä elinpäivinä. Maitoruokinta kypsyttää lapsen suolistoa ja vähentää infektioriskiä. Parasta lapselle on oman äidin maito. Äideille annetaan heti synnytyksen jälkeen ohjausta maidon lypsämisestä. Mikäli oman äidin maito ei riitä, annetaan lapselle mieluiten pastöroitua pankkirintamaitoa, jonka luovuttajat on infektioseulottu. Tarvittaessa voidaan antaa myös keskosille tarkoitettua korvikemaitoa. Keskosen suolisto alkaa hyväksyä maitoruokintaa yksilöllisesti. Useimmiten pikkukeskosellakin& täysi maitoruokinta saavutetaan 10–20 päivän iässä. Riittävän kasvun ja kehityksen takaamiseksi rintamaitoa vahvistetaan ravitsemus- ja energialisillä.

Pikkukeskosen maitoruokinta sairaalassa

Pienen keskosen minimaitoruokinta aloitetaan mahdollisimman pian syntymän jälkeen. Maitojen aloitus tapahtuu 0,5–1 ml:n kertamäärinä ja maito annetaan nenämahaletkun kautta. Maitomääriä lisätään päivittäin lapsen voinnin ja vatsantoiminnan mukaan. Kun maitomäärä on noin 100 ml/kg ja ikää vähintään 1 viikko, aloitetaan rintamaidon vahvistus proteiini-mineraalijauheella. Myöhemmin rintamaitoa voidaan vahvistaa vielä erillisillä proteiini- ja hivenainelisillä. Jos oman äidin maitoa ei tule riittävästi, annetaan joko kokonaan tai osittain keskoskorviketta.

Keskosen suolisto on kypsymätön ja toisinaan maidon siedossa voi ilmetä ongelmia. Pienelle osalle keskosista voi kehittyä keskosen suolitulehdus (nekrotisoiva enterokoliitti eli NEC). Sitä hoidetaan maitoruokinnan tauottamisella ja antibiootein. Joskus tila voi vaatia leikkaushoitoa. NEC:n riskiä lisäävät mm. merkittävä ennenaikaisuus, pieni paino (< 1500 g) ja (sikiöaikainen) hapenpuute. Ummetusta voi esiintyä kasvuvaiheessa, kun keskonen on vahvistetulla maitoruokinnalla, varsinkin jos nesteensaanti on rajoitettua keuhkotilanteen vuoksi. Hoitona voidaan käyttää ummetuslääkkeitä.

Ennenaikaisuus lisää aivoverenvuotojen riskiä. Pienimmät keskoset ovat suurimmassa riskissä. Aivoverenvuotojen riski on suurin ensimmäisen elinviikon aikana. Aivojen ultraäänitutkimus tehdään pikkukeskosille ensimmäisen viikon aikana 2–3 kertaa, sen jälkeen harvemmin. Aivoverenvuodot luokitellaan 4 luokkaan, joista luokka I on lievin ja luokat III–IV vaikeimmat. Aivoverenvuoto voi olla tois- tai molemminpuolinen.

Vaikea aivoverenvuoto tai aivolaskimoinfarkti johtaa yleensä liikuntavammaan. Toistettujen UÄ-tutkimusten lisäksi pienimmille keskosille voidaan tehdä aivojen magneettitutkimus (MRI) yleensä lasketun ajan kohdalla.

Lue lisää:

Liikuntavammaisuudesta ja kehitysneurologisesta seurannasta

Ennenaikaisesti syntynyt lapsi on merkittävässä infektioriskissä vaillinaisen vastustuskykynsä vuoksi. Lisäksi hoitoon liittyvät ihon läpäisevät reitit (esim. suonikanyylit, keskuslaskimokatetri) ja hengityskonehoito lisäävät infektioriskiä. Lapsen hoito teho-osastolla tähtää voimakkaasti siihen, että vältyttäisiin tehohoitoon liittyviltä infektiolta. Tässä myös vanhempien rooli on tärkeä:

• Osastolle ei kannata tulla sairaana.
• Huolehditaan hyvästä käsihygieniasta.
• Lapselle annetaan mahdollisuuksien mukaan oman äidin rintamaitoa.
• Lapsi pääsee kenguruhoitoon, jos hänen vointinsa sallii sen.

Jos lapselle tulee yleisinfektioon eli sepsikseen viittaavia oireita, häneltä otetaan verinäyte veriviljelyä varten ja aloitetaan suonensisäinen antibioottihoito. Hoidon kesto määräytyy voinnin ja laboratoriotulosten mukaan. Infektio voi heikentää lapsen yleisvointia sekä vaikuttaa hengitystilanteeseen ja maitoruokinnan etenemiseen.

Erityisesti alkuvaiheessa pienimmillä keskosilla voi olla ohimeneviä ongelmia, kuten korkea tai matala verensokeri tai suolatasapainon häiriö. Korkeaa verensokeria voidaan joutua hoitamaan insuliinilla, kunnes tilanne normalisoituu. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että lapsella olisi diabetes.

Alle 31 raskausviikolla syntyneiden keskosten silmäseuranta ROP:n (retinopathy of prematurity) seulomiseksi aloitetaan 31–32 raskausviikon iässä. Silmälääkäri tutkii keskosen silmäpohjat yleensä 1–2 viikon välein, kunnes verkkokalvon verisuonitus on valmis. Jos ROP vaatii hoitoa, lapsi nukutetaan toimenpiteen ajaksi. Laserhoito tehdään leikkaussalissa. Silmän lasiaiseen annettavaa pistoshoitoa voidaan tehdä myös teho-osastolla.

Lue lisää:

Keskosen verkkokalvosairaus (ROP) (Silmätalo)

Ennenaikainen syntymä hidastaa ainakin joksikin aikaan lapsen kasvua verrattuna siihen, mikä se olisi ollut kohdussa. Keskosuuteen liittyvät sairaudet (keuhko-, suolisto-, infektio-ongelmat) voivat edelleen hidastaa kasvua, samoin jotkut lääkkeet. Keskosen ravitsemushoito tähtää ensimmäisestä päivästä alkaen mahdollisimman hyvään kasvuun.

Alkuvaiheessa ravitsemus on pääosin suonensisäistä, myöhemmin se toteutetaan kokonaan maitoruokintana, jota on rikastettu vahvikkeella. Ravitsemuksen apuna käytetään nenämahaletkua, kunnes keskosella on riittävät valmiudet imemiseen rinnalta ja tarvittaessa pullosta. Hyvä kasvu vaikuttaa myönteisesti keskosen myöhempään ennusteeseen.

Alkuvaiheessa pikkukeskosia hoidetaan teho-osastolla. Tehohoidon kesto on yksilöllistä. Pääkaupunkiseudulla keskonen on teho-osastolla yleensä vähintään raskausviikkoon 32 asti. Muissa yliopisto- ja keskussairaaloissa käytännöt vaihtelevat paikkakuntakohtaisesti jonkin verran.

Hengitystuen tarve (tukimuoto ja lisähapen määrä) useimmiten määrittää, milloin keskonen on valmis siirtymään jatkohoitoon. Myös jatkohoidossa voidaan antaa ylipainehoitoa ja pikkukeskoset yleensä vieroittuvatkin hengitystuesta vasta teho-osastolta poissiirtymisen jälkeen. Osa tarvitsee vielä kotiutumisen jälkeenkin lisähappea. Kotiutuminen tapahtuu yleensä aikaisintaan raskausviikolla 35, mutta useimmat keskoset kotiutuvat laskettuun aikaan mennessä.

Hieman ennenaikaisesti syntyneistä lapsista kaikki alle 35 raskausviikolla syntyneet keskoset tarvitsevat alkuvaiheessa seurantaa vastasyntyneiden osastolla. Yleensä tarve on kuitenkin melko lyhyt – muutamasta päivästä 1–3 viikkoon. Kotiutuminen tapahtuu lapsen voinnin mukaan, yleensä raskausviikkoa 35–40 vastaavassa iässä. Raskausviikolla 35 tai myöhemmin syntyneet lapset voivat voinnin niin salliessa mennä suoraan äidin kanssa vierihoitoon.

Lue lisää:

Pikkukeskosen pitkäaikaissairauksista