Munuaisten rakennetta ja toimintaa tutkitaan muun muassa ultraäänitutkimuksella, laboratoriokokein ja seuraamalla virtsan eritystä.
Rakenteelliset munuais- ja virtsateiden sairaudet
Synnynnäiset rakennepoikkeavuudet voivat olla vastasyntyneellä täysin oireettomia tai aiheuttaa tehohoitoa vaativan oireiston. Jos rakennepoikkeavuus on tiedossa ennen lapsen syntymää, suunnitellaan tarvittava hoito ja tutkimukset etukäteen ja perhe saa neuvontaa raskausaikana.
Jos rakennepoikkeavuus heikentää munuaistoimintaa merkittävästi sikiöaikana, lapsiveden määrä vähenee ja keuhkojen kehitys jää vajaaksi (keuhkohypoplasia). Tällaisissa tilanteissa keuhkojen toimintakyky määrittää alkuvaiheessa vastasyntyneen vointia. Jos keuhkotilanne etenee suotuisasti ja lapsi alkaa keuhkojen osalta toipua, määrittää munuaistilanne pitkän ajan ennustetta.
Muihin tiloihin liittyvä munuaisten vajaatoiminta
Epäedullisiin sikiöaikaisiin (muun muassa kaksossikiön verenvuoto toiseen kaksossikiöön) tai syntymähetkeen (asfyksia, sepsis) liittyviin verenkierto-olosuhteisiin voi liittyä munuaisverenkierron vähyys, joka johtaa yleensä ohimenevään munuaisten vajaatoimintaan. Alkuvaiheessa virtsan eritys on yleensä niukkaa tai olematonta. Verikokeissa todetaan munuaisten vajaatoimintaan sopivia löydöksiä.
Hoito on oireenmukaista: neste-, ravitsemus- ja lääkehoito optimoidaan munuaistilanteen mukaan. Munuaisten toimintaa seurataan ultraäänitutkimuksin, virtsaneritystä seuraamalla sekä veri- ja virtsakokein. Lapsella on alkuvaiheessa yleensä virtsakatetri.