Olkahermopunosvaurio

Olkahermopunosvauriossa, Erbin pareesissa, olkahermopunos eli yläraajaa hermottavat hermot vaurioituvat syntymän yhteydessä.

Lievät vauriot korjaantuvat yleensä ensimmäisten elinkuukausien aikana. Vaikeimmissa vaurioissa hoito suunnitellaan yksilöllisten tarpeiden perusteella erikoissairaanhoidossa.

Olkahermopunos muodostuu viidestä hermojuuresta, jotka voivat vaurioitua eriasteisesti synnytyksen yhteydessä. Olkahermopunoksen syntymävauriolle altistaa muun muassa vauvan suuri koko ja ulosauton vaikeus synnytyksessä. Synnytyksen yhteydessä olkahermopunos voi venyttyä tai katketa aiheuttaen yläraajaa hermottaviin hermoihin vaurioita ja sen seurauksena yläraajan lihaksiin ja tuntoon toiminnanvajautta. Vaurio syntyy hermopunoksessa tyypillisesti ylhäältä alaspäin. Mikäli hauislihaksen toiminta palaa kolmen kuukauden ikään mennessä, on ennuste hyvä.

Vuosittain Suomessa noin 200 lasta saa olkapunoksen syntymävaurion. Valtaosa (noin 80 %) paranee itsestään ensimmäisen elinvuoden aikana. Joka viidennelle lapselle jää pysyvä yläraajan toimintaa heikentävä vamma. Ennuste on huonoin tilanteessa, jossa koko olkahermopunos on vaurioitunut vaikuttaen koko raajan toimintaan merkittävästi.

Oireet ja löydökset

Oireet ja löydökset riippuvat olkahermopunoksen vaurion asteesta. Yläolkapunoksen ylähermojuuriin rajoittuvissa vaurioissa vastasyntyneen olan ja kyynärnivelen liikkeet puuttuvat. Yläraaja todetaan heti syntymän jälkeen veltoksi ja kyynärvarren koukistus puuttuu tai on heikentynyt. Yläraaja on ojentuneena suoraksi ja sisäänpäin kiertyneenä. Oirekuvan vaikeusaste vaihtelee. Yläraajan toiminta ja käyttö riippuvat olkahermopunoksen vaurion laajuudesta. Kaikkien olkapunoksen hermojuurten vaurioiduttua koko yläraaja on toimimaton ja tunnoton. Vaurio syntyy hermopunoksessa tyypillisesti ylhäältä alaspäin.​

Toteaminen

Olkahermopunoksen vaikeusastetta on aivan vastasyntyneellä vielä melko vaikea määrittää. Valtaosa vaurioista on osittaisia ja olkahermopunoksen vaikeus- ja vaurioasteen laajuutta selvitetään lääkärin ja fysioterapeutin suorittamilla kliinisillä tutkimuksilla ja seurannalla. Olkanivelen kehitystä voidaan tutkia tapauskohtaisesti muun muassa olkanivelen ultraäänitutkimuksella, mikäli toipuminen ei edisty ensimmäisten kolmen elinkuukauden aikana. Leikkaushoitoa suunniteltaessa magneettikuvaus on yleensä tarpeen.

Hoito ja itsehoito

Yläraajan liikehoito aloitetaan varhaisessa vaiheessa syntymän jälkeen fysioterapeutin ohjaamana. Fysioterapeutin laatimat yksilölliset harjoitusohjelmat tukevat kotona tapahtuvaa hoitoa. Tavoitteena on tukea lasta selviytymään päivittäisistä toiminnoista ja ohjata häntä oikeisiin yläraajan liikeratoihin. Vanhempien toteuttama liikehoito kotona on ensisijaisen tärkeää. Toimintaterapeutti on myös m​ukana hoidossa arvioimassa arjessa selviytymistä ja suunnittelee tarpeelliset tuet ja apuvälineet.

Olkanivelen toiminnan normaalia kehitystä voidaan myös pyrkiä tukemaan lihaksiin annettavien botulinumtoksiini-pistosten avulla. Tarvittaessa käytetään myös olkaniveltä ulkokiertoon tukevia lastoja. Kirurgisella leikkaushoidolla voidaan parantaa ennustetta osalla pysyvän olkapunoksen syntymävaurion saaneista lapsista. Hankalimmissa tilanteissa leikkaushoidolla pyritään korjaamaan hermojen vaurio ompelemalla hermojen päät yhteen tai vaikeimmissa tapauksissa korvaamaan puutos hermosiirteillä. Yläraajan toimintakykyä voidaan parantaa palauttamalla olkanivel paikoilleen tai kääntämällä olkaluun yläosa pare​mpaan asentoon. Tarvittavat toimenpiteet suunnitellaan yksilöllisen tilanteen mukaan.


Edellinen sivuOsion aloitussivulle

 ​

Ortopedia; lapset; olkahermo

Päivitetty  1.10.2019 8.28