Matalan glukoositason taustalla voi olla esimerkiksi liian suuri insuliinimäärä, aterian viivästyminen tai poikkeuksellisen raskas liikuntasuoritus. Varsin usein matalaan glukoositasoon johtavat tilanteet tulevat yllättäen.
Jos diabetesta sairastavan glukoositaso on 3.0–3.8 mmol/l, puhutaan lievästä hypoglykemiasta. Merkittävä hypoglykemia on kyseessä silloin, kun glukoositaso on alle 3.0 mmol/l.
Matalan glukoositason oireet ovat yksilöllisiä. Elimistö pyrkii monella eri tavalla estämään glukoositason liiallisen laskun. Elimistö alkaa erittää insuliinin vastavaikuttajahormoneja, kuten adrenaliinia ja kortisolia, jotka aiheuttavat osan matalan glukoositason varoitusoireista. Matalaa glukoositasoa pelätään usein aiheettoman paljon.
Matalan glukoositason oireita voivat olla
- nälkä
- väsymys
- hikoilu
- kalpeus
- mielialan vaihtelut
- levottomuus ja ahdistus
- päänsärky
- näköhäiriöt
- huimaus.
Merkittävä hypoglykemia
Verensokeri laskee harvoin niin matalalle, että lapsi tai nuori menettää tajuntansa. Jos näin kävisi, lapsi tai nuori tulee laittaa kylkiasentoon tasaiselle alustalle, esimerkiksi lattialle tai sängylle. Tajuttomalle ei saa koskaan antaa syömistä tai juomista tukehtumisvaaran vuoksi. Nopea ensiapu on sivellä hunajaa tai siirappia kylkiasentoon laitetun suun limakalvoille, vaikka hunajan vaikuttavuudesta onkin ristiriitaista tutkimustietoa.
Mikäli verensokeri ei näillä toimenpiteillä nouse, on syytä antaa glukagoni-lääke joko injektiona lihakseen tai jauhemuodossa nenän kautta. Glukagonin vaikutuksesta maksa alkaa tuottaa sokeria verenkiertoon ja noin kymmenen minuutin sisällä lääkkeen annosta ihmisen tulisi palata tajuihinsa. Glukagonin vaikutus on lyhytaikainen, joten tajunnan palauduttua on hyvä nauttia hiilihydraattipitoista syömistä.
Merkittävän hypoglykemian kohdalla soitetaan aina hätänumeroon 112.