Jos lapsen oppimisessa tulee esille ongelmia, perusterveydenhuollon koulupsykologi tai neuvolapsykologi juttelee lapsen kanssa, tutkii lapsen taitoja ja selvittää oppimisen ja kehityksen huolenaiheita. Tämän perusteella oppilaalle laaditaan tarvittaessa oma oppimissuunnitelma. Tavoitteena on, että lapsi saa käsityksen omista vahvuuksistaan ja itsestään oppijana eli ymmärtää, miten hän oppii parhaiten. Lapsen itsetuntoa on tärkeää tukea.
Jos lapsen oppimisvaikeus on vaikea ja monimuotoinen, voidaan harkita erikoissairaanhoidon neuropsykologin tutkimuksia. Tällainen voi tulla kyseeseen esimerkiksi silloin, jos lapsi ei ole saavuttanut viidenteen luokkaan mennessä toimivaa lukutaitoa tai hän ei ole oppinut matematiikan peruslaskusääntöjä säännöllisestä erityisopetuksesta ja kodin tuesta huolimatta.
Neuropsykologisen tutkimuksen avulla selvitetään oppimisvaikeuden luonnetta ja arvioidaan lapsen kielellisiä ja näönvaraisia päättelytaitoja. Usein lapsen tilanteen auttamiseksi on tärkeää selvittää lapsen keskittymistä ja kykyä ohjata omaa toimintaansa. Jos lapsella on sosiaalisessa vuorovaikutuksessa vaikeutta, voidaan selvittää lapsen kykyä toimia vuorovaikutuksessa: miten lapsi asettuu toisen ihmisen asemaan ja osaa tunnistaa tunteita. Tutkimuksissa arvioidaan myös lapsen lukemisen, kirjoittamisen ja laskemisen taitoja.
Neuropsykologin tutkimuksen avulla saadaan tietoa lapsen vahvuuksista ja vaikeuksista kodin, päiväkodin ja koulun tukitoimien suunnittelemiseksi. Joissakin tilanteissa lapselle saatetaan suositella neuropsykologista kuntoutusta.
Neuropsykologin tutkimus on osa lapselle tehtävää kokonaisselvittelyä erikoissairaanhoidossa. Lastenneurologi määrittää neuropsykologisen tutkimuksen tarpeen.
Lasta voi valmistella neuropsykologin tutkimukseen kertomalla hänelle, että neuropsykologin kanssa jutellaan ja tehdään erilaisia tehtäviä.