Rasitusosteopatia, spondylolyysi ja spondylolisteesi

Selässä tuntuva ja oireileva kipuoire on tyypillinen tuoreessa rasitusmurtumassa. Tyypillisesti kipuoiretta on lannerangan alueella. Riittävästi siirtynyt nikama aiheuttaa selkäkipuja ja joskus pakara- ja alaraajatuntemuksiakin (säteilykipuoire, puutuneisuus) ja tyypillisesti takareiden lihaskireyttä. Nuori harrastaa usein lajeja, joissa tehdään voimakkaita kierto- ja taivutusliikkeitä (esimerkiksi telinevoimistelu, jalkapallo, baletti, taitoluistelu). Toistuva, kova rasitus selkärangassa voi yhdessä muun muassa lihasepätasapainon, riittämättömän levon ja voimakkaiden taaksetaivutusliikkeiden kanssa aiheuttaa kuormitusta ja oireita selässä.

Spondylolyysin ja spondylolisteesin toteamisessa tärkeää on lasten ortopedin tutkimus ja kuvantamistutkimukset (röntgentutkimus, tietokonetomografiatutkimus ja magneettitutkimus). Tunnusteltaessa selkärankaa voidaan todeta myös arkuutta nikaman takarakenteessa tai nikamasiirtymän aiheuttama ”hylly”.

Suurin osa nuorista, joilla on todettu spondylolyysi tai spondylolisteesi tai molemmat, voidaan hoitaa ilman leikkaushoitoa. Tuoreessa nikaman rasitusmurtumassa suositellaan tukiliivihoitoa selän tueksi lyhytaikaisesti (4 kk). Selkärangan taaksetaivutus- ja kiertoliikkeitä tulee välttää. Tuore rasitusmurtuma parantuu tukiliivihoidolla noin 80 %:lla lapsista. Mikäli nikamansiirtymä ylittää 50 %, tulee kasvavalla lapsella leikkaushoito kyseeseen. Leikkauksen tavoitteena on korjata nikamasiirtymä sekä siihen mahdollisesti liittyvä hermojuurioire.