Lapsen voinnin ja elintoimintojen seurantaa eri laitteilla sanotaan monitoroinniksi. Tässä esitellyistä menetelmistä osa on käytössä vain tehohoidossa.
Vastasyntyneen voinnin seuranta
Sairaalahoidossa, erityisesti tehohoidossa olevan vastasyntyneen elintoimintoja seurataan tarkasti.
Kädessä tai jalassa oleva ulkoinen anturi, joka mittaa veren happikyllästeisyyttä prosentteina. Kaksoissaturaatiomittauksessa toinen anturi on oikeassa kädessä ja toinen alaraajassa. Näiden mittausten välinen ero eli saturaatiogradientti, voi viitata esimerkiksi adaptaatiohäiriöön, koholla olevaan keuhkovaltimopaineeseen, vastasyntyneen yleisinfektioon tai sydänvikaan.
Verenpainetta voidaan mitata mansetilla ala- tai yläraajasta, niin sanottu noninvasiivinen mittaus, tai invasiivisesti joko
asettamalla käden tai jalan valtimoon ohut katetri eli arteriakanyyli tai
napavaltimoon ohut valtimokatetri, jolloin verenpaineen mittaus on jatkuvaa.
Invasiivisten mittausmenetelmien reiteistä voidaan ottaa myös verinäytteitä, jolloin lasta ei tarvitse pistää niitä varten erikseen.
Sydämen sykkeen ja mahdollisten rytmihäiriöiden valvonta jatkuvana mittauksena. Rintakehälle asetetaan kolme teipillä kiinnitettävää ulkoista anturia.
Tehohoidossa lämpöä mitataan jatkuvana suureena iholta sekä kainalosta tehtävillä tarkistusmittauksilla.
Viilennyshoidossa olevan potilaan lämpöä mitataan lisäksi jatkuvasti peräsuolesta.
Tavallisesti kaikki vaipat punnitaan virtsamäärän laskemiseksi.
Jos lapsi ei esimerkiksi lääkityksen vuoksi virtsaa riittävästi, tai on epäily rakon ylivenyttymisestä, asetetaan virtsakatetri.
Nestehoidon ja ravitsemuksen suunnittelemiseksi sekä kasvun arvioimiseksi lapsi punnitaan yleensä päivittäin.
Aivojen ja vatsan alueen sisäelinten paikallista kudoshapetusta voidaan mitata iholle kiinnitettävällä anturilla, niin sanottu NIRS-menetelmä.
Keuhkojen kaasujen vaihtoa voidaan mitata iholle asetetun ulkoisen anturin avulla. Menetelmää käytetään yleensä korkeataajuushengityskonehoidossa sekä tarvittaessa, jos arteriakanyyliä ei ole käytössä. Laite mittaa sekä hiilidioksidin että hapen osapaineen. Mittaustarkkuus ei ole yhtä hyvä kuin verinäytteessä.
Aivojen sähköisen toiminnan mittaus jatkuvana 1- tai 2-kanavaisella rekisteröinnillä pään ihoon kiinnitetyillä antureilla. Mittaus rekisteröi aivojen sähköistä toimintaa.
Happisaturaation mittaus
Kädessä tai jalassa oleva ulkoinen anturi, joka mittaa veren happikyllästeisyyttä prosentteina. Kaksoissaturaatiomittauksessa toinen anturi on oikeassa kädessä ja toinen alaraajassa. Näiden mittausten välinen ero eli saturaatiogradientti, voi viitata esimerkiksi adaptaatiohäiriöön, koholla olevaan keuhkovaltimopaineeseen, vastasyntyneen yleisinfektioon tai sydänvikaan.
Verenpaineen mittaus
Verenpainetta voidaan mitata mansetilla ala- tai yläraajasta, niin sanottu noninvasiivinen mittaus, tai invasiivisesti joko
asettamalla käden tai jalan valtimoon ohut katetri eli arteriakanyyli tai
napavaltimoon ohut valtimokatetri, jolloin verenpaineen mittaus on jatkuvaa.
Invasiivisten mittausmenetelmien reiteistä voidaan ottaa myös verinäytteitä, jolloin lasta ei tarvitse pistää niitä varten erikseen.
EKG-seuranta
Sydämen sykkeen ja mahdollisten rytmihäiriöiden valvonta jatkuvana mittauksena. Rintakehälle asetetaan kolme teipillä kiinnitettävää ulkoista anturia.
Lämmön mittaus
Tehohoidossa lämpöä mitataan jatkuvana suureena iholta sekä kainalosta tehtävillä tarkistusmittauksilla.
Viilennyshoidossa olevan potilaan lämpöä mitataan lisäksi jatkuvasti peräsuolesta.
Virtsan mittaus
Tavallisesti kaikki vaipat punnitaan virtsamäärän laskemiseksi.
Jos lapsi ei esimerkiksi lääkityksen vuoksi virtsaa riittävästi, tai on epäily rakon ylivenyttymisestä, asetetaan virtsakatetri.
Painon seuranta
Nestehoidon ja ravitsemuksen suunnittelemiseksi sekä kasvun arvioimiseksi lapsi punnitaan yleensä päivittäin.
Kudoshapetus
Aivojen ja vatsan alueen sisäelinten paikallista kudoshapetusta voidaan mitata iholle kiinnitettävällä anturilla, niin sanottu NIRS-menetelmä.
Transkutaaninen hiilidioksidi- ja happiosapainemittaus
Keuhkojen kaasujen vaihtoa voidaan mitata iholle asetetun ulkoisen anturin avulla. Menetelmää käytetään yleensä korkeataajuushengityskonehoidossa sekä tarvittaessa, jos arteriakanyyliä ei ole käytössä. Laite mittaa sekä hiilidioksidin että hapen osapaineen. Mittaustarkkuus ei ole yhtä hyvä kuin verinäytteessä.
aEEG eli amplitudi integroitu aivosähkökäyrä
Aivojen sähköisen toiminnan mittaus jatkuvana 1- tai 2-kanavaisella rekisteröinnillä pään ihoon kiinnitetyillä antureilla. Mittaus rekisteröi aivojen sähköistä toimintaa.
Tarkistettu 5.12.2024