Sairaalahoidossa olevalle vastasyntyneelle joudutaan usein avaamaan erilaisia suoniyhteyksiä esimerkiksi nesteytyksen turvaamiseksi. Osa tässä esiteltävistä toimenpiteistä on käytössä vain tehohoidossa.
Tavallisimpia vastasyntyneelle tehtäviä toimenpiteitä
Sairaalahoidossa olevalle vastasyntyneelle tehtävistä toimenpiteistä tavallisimpia ovat suonikanyylin ja nenämahaletkun laitto.
Tehohoidossa oleva lapsi tarvitsee yleensä nenämahaletkun, jonka kautta toteutetaan maitoruokinta ja seurataan mahansisällön määrää ja laatua.
Laskimokanyyli asetetaan raajan tai pään ihon alla näkyvään pintalaskimoon. Laskimokanyyliä käytetään nestehoidon ja lääkityksen toteuttamiseen.
Arteriakanyyli laitetaan ranteen tai nilkan valtimoon. Valtimokanyylistä saadaan verinäytteet, ja siitä voidaan mitata verenpainetta jatkuvana suureena.
Ensimmäisten elinpäivien aikana napa on tuore ja sen suonet ovat riittävän avoimet, jotta tarvittaessa suoniin voidaan laittaa ohut katetri neste- ja lääkehoidon toteuttamiseksi.
Napakatetria ei yleensä pidetä kovin pitkään.
Jos lapsen oma hengitys ei ole riittävää annetusta hoidosta ja siihen asti käytetystä tuesta huolimatta tai on ilmaantunut komplikaatio, kuten ilmarinta eli pneumothorax, asetetaan lapsen henkitorveen muovinen putki eli intubaatioputki hengityskonehoidon toteuttamiseksi.
Intubaatio tehdään osastolla lyhytkestoisessa nukutuksessa. Intubaatioputki viedään nenän tai suun kautta ja ohjataan äänihuulien välistä. Putken oikea syvyys tarkistetaan röntgenkuvasta.
Jos lapsella on todettu vointia heikentävä ilmarinta tai hänen keuhkopussiin on kertynyt merkittävästi nestettä, asetetaan kylkiluuvälistä putki eli pleuradreeni tai katetri. Toimenpiteen avulla ilma/neste saadaan imettyä pois. Pleuradreeni jätetään yleensä paikoilleen ja asetetaan imuun, kunnes eritys on loppunut.
Toimenpide tehdään steriilisti. Toimenpidealue puudutetaan ja lapsi saa suonensisäistä kipulääkitystä ennen toimenpidettä.
Askitesdreeni asetetaan vatsaonteloon, jos siellä todetaan merkittävä määrä ylimääräistä nestettä.
Jos lapsella epäillään esimerkiksi keskushermostotulehdusta, tutkitaan selkäydinneste eli likvor. Näyte otetaan lannepistolla, jossa ohut neula viedään selkänikamien okahaarakkeiden välistä selkäydinnestetilaan. Neste tippuu neulasta omalla paineella näyteastiaan.