Tyypin 1 diabetesta hoidetaan päivittäisellä elinikäisellä insuliinihoidolla. Insuliinihoidon tavoitteena on sovittaa insuliinin ja liikunnan glukoositasoa laskeva vaikutus ja syömisen glukoositasoa nostava vaikutus mahdollisimman hyvin yhteen.
Diabeteksen insuliinihoidon periaatteet
Hyvä ja onnistunut insuliinihoito on kiinni sen periaatteiden ymmärtämisestä sekä hoidon soveltamisesta omaan elämään.
Insuliini on ainoa glukoositasoa laskeva hormoni. Insuliini alentaa glukoositasoa lisäämällä sokerin pääsyä lihassoluihin ja glukoosin palamista energiaksi sekä edistämällä sokerin varastoitumista maksaan ja lihaksiin. Insuliini on kaikkiin elintoimintoihin tarvittava elintärkeä hormoni. Se on aminohapoista rakentuva valkuaisaine. Valkuaisaineet hajoavat ruoansulatuskanavassa aminohapoiksi ja siksi insuliinia ei voida annostella suun kautta, vaan se joudutaan antamaan ihon alle.
Terveen haiman beetasolut erittävät insuliinia sykäyksittäin, muutaman minuutin välein. Tärkein insuliinin erityksen säätelijä on glukoositason vaihtelu. Terveessä elimistössä insuliinin eritys lisääntyy, kun glukoositaso nousee syömisen jälkeen ja vähenee nopeasti, kun glukoositaso laskee. Aterian aiheuttamaa insuliinin erittymistä kutsutaan ateriaeritykseksi. Insuliinin peruseritys jatkuu myös aterioiden välillä ja yöllä. Insuliinin peruseritys säätelee maksan toimintaa ja perusaineenvaihduntaa.
Terve keho tuottaa jatkuvasti pieniä määriä insuliinia (peruseritys), jonka ansiosta verensokeri pysyy normaalilla tasolla. Kun ihminen saa ravintoa, insuliinieritys kiihtyy kattamaan aterianjälkeisen lisääntyneen insuliinitarpeen. Diabeteksen hoidossa käytetään perusinsuliinia ja ateriainsuliinia, kun oma keho ei pysty tuottamaan insuliinia.
Ateriainsuliini otetaan aina ennen ruokailua. Ateriainsuliinin vaikutusaika on 2–3 tuntia. Eri insuliinivalmisteiden vaikutusaikojen välillä ei ole suurta eroa. Ateriainsuliinin annos määräytyy aterian sisältämän hiilihydraattimäärän, edeltävän glukoositason sekä mahdollisen aterian jälkeisen liikunnan mukaan.
Ateriainsuliinin tarve ilmoitetaan yksikköinä 10 gramman hiilihydraattimäärää kohden. Insuliini-hiilihydraattisuhde (eli se, kuinka monta yksikköä insuliinia tarvitaan 10 hiilihydraattigrammaa kohti) on yksilöllinen ja voi olla erilainen eri vuorokaudenaikoina. Aamulla ja aamupäivällä ateriainsuliinin tarve suhteessa syötyyn hiilihydraattimäärään on usein muita ajankohtia suurempi. Tarve yleensä vähenee iltaa kohden. Tavallisesti lapsilla ja nuorilla 1 yksikkö pikainsuliinia kattaa 10–20 g hiilihydraattia. Toisinpäin ilmaistuna 10 g hiilihydraattia vaatii 1–½ yksikköä pikainsuliinia.
Insuliinin tehtävät
Insuliini on ainoa glukoositasoa laskeva hormoni. Insuliini alentaa glukoositasoa lisäämällä sokerin pääsyä lihassoluihin ja glukoosin palamista energiaksi sekä edistämällä sokerin varastoitumista maksaan ja lihaksiin. Insuliini on kaikkiin elintoimintoihin tarvittava elintärkeä hormoni. Se on aminohapoista rakentuva valkuaisaine. Valkuaisaineet hajoavat ruoansulatuskanavassa aminohapoiksi ja siksi insuliinia ei voida annostella suun kautta, vaan se joudutaan antamaan ihon alle.
Insuliinin erittyminen
Terveen haiman beetasolut erittävät insuliinia sykäyksittäin, muutaman minuutin välein. Tärkein insuliinin erityksen säätelijä on glukoositason vaihtelu. Terveessä elimistössä insuliinin eritys lisääntyy, kun glukoositaso nousee syömisen jälkeen ja vähenee nopeasti, kun glukoositaso laskee. Aterian aiheuttamaa insuliinin erittymistä kutsutaan ateriaeritykseksi. Insuliinin peruseritys jatkuu myös aterioiden välillä ja yöllä. Insuliinin peruseritys säätelee maksan toimintaa ja perusaineenvaihduntaa.
Insuliinihoidolla pyritään jäljittelemään normaalia insuliinintuotantoa
Terve keho tuottaa jatkuvasti pieniä määriä insuliinia (peruseritys), jonka ansiosta verensokeri pysyy normaalilla tasolla. Kun ihminen saa ravintoa, insuliinieritys kiihtyy kattamaan aterianjälkeisen lisääntyneen insuliinitarpeen. Diabeteksen hoidossa käytetään perusinsuliinia ja ateriainsuliinia, kun oma keho ei pysty tuottamaan insuliinia.
Ateriainsuliini otetaan aina ennen ruokailua. Ateriainsuliinin vaikutusaika on 2–3 tuntia. Eri insuliinivalmisteiden vaikutusaikojen välillä ei ole suurta eroa. Ateriainsuliinin annos määräytyy aterian sisältämän hiilihydraattimäärän, edeltävän glukoositason sekä mahdollisen aterian jälkeisen liikunnan mukaan.
Ateriainsuliinin tarve ilmoitetaan yksikköinä 10 gramman hiilihydraattimäärää kohden. Insuliini-hiilihydraattisuhde (eli se, kuinka monta yksikköä insuliinia tarvitaan 10 hiilihydraattigrammaa kohti) on yksilöllinen ja voi olla erilainen eri vuorokaudenaikoina. Aamulla ja aamupäivällä ateriainsuliinin tarve suhteessa syötyyn hiilihydraattimäärään on usein muita ajankohtia suurempi. Tarve yleensä vähenee iltaa kohden. Tavallisesti lapsilla ja nuorilla 1 yksikkö pikainsuliinia kattaa 10–20 g hiilihydraattia. Toisinpäin ilmaistuna 10 g hiilihydraattia vaatii 1–½ yksikköä pikainsuliinia.
Aiheeseen liittyvää
Tarkistettu 12.10.2021