Lapsen kasvua arvioidaan kasvukäyrien avulla. Käyrällä kasvu suhteutetaan samanikäisten ja samaa sukupuolta olevien terveiden lasten kasvuun. Lisäksi vanhempien pituusmitoista lasketaan lapselle odotuspituus.
Suomessa on käytössä kasvukäyrät
iän mukaiselle pituudelle
iän mukaiselle painolle
iän mukaiselle päänympärykselle
iän mukaiselle painoindeksille (BMI)
pituuden mukaiselle painolle.
Kasvun arviointia varten on erilliset kasvukäyrät alle 2-vuotiaille ja 1–20-vuotiaille lapsille. Lapsen syntymäpainoa, -pituutta ja -päänympärystä tarkastellaan syntymäkoon kasvukäyrillä.
Terveydenhoitaja tai lääkäri vertaa lapsen pituusmittaa kasvukäyrän keskiarvoon ja odotuspituuteen. Positiivinen ero tarkoittaa, että lapsi kasvaa ikätovereitaan tai vanhempiaan pidempänä. Miinusmerkkinen ero tarkoittaa, että lapsi kasvaa ikätovereitaan tai vanhempiaan lyhyempänä. Samalla arvioidaan lapsen kasvu suhteessa aiempaan kasvuun.
Seurannan tarkoituksena ei ole luokitella lapsia lyhyiksi tai pitkiksi. Tärkeintä on havaita merkittävä ero kasvukäyrien keskiarvoon, odotuspituuteen tai taittuminen aiemmasta kasvusta. Mitä enemmän pituusmitta poikkeaa näistä, sitä tärkeämpää on, että lapsi tutkitaan tarkemmin mahdollisen kasvuun vaikuttavan sairauden löytämiseksi. Kasvun seulontasäännöt ovat tässä avuksi.
Odotuspituus lasketaan vanhempien pituuksien perusteella. Odotuspituuden käyttö tarkentaa kasvun arviointia, koska lapsen kasvu on mahdollista arvioida suhteessa perinnölliseen kasvunvaraan. Odotuspituus on kuitenkin liian epätarkka ennustamaan lapsen aikuispituutta. Sen ennustamiseksi täytyy arvioida luuston kypsyysaste eli luustoikä kädestä otettavalla röntgenkuvalla.
Lapsen painon seurannan tarkoituksena on ravitsemuksen riittävyyden arviointi. Kehon poikkeavaan koostumukseen voivat johtaa liiallinen ravitsemus ja ylipaino, aliravitsemus tai painoon vaikuttavat sairaudet.
Paino suhteutetaan lapsilla aina pituuteen. Imeväisiässä painokehityksen seuraaminen on kuitenkin tavanomaisesti järkevää kilogrammoina.
Painoa seurataan kahdella tavalla: pituuspainona ja ikä-painoindeksinä (BMI). Molemmissa voimakas poikkeama ylöspäin tarkoittaa usein liiallista rasvan kertymistä elimistöön, kun taas painokäyrän taittuminen alaspäin voi olla merkki aliravitsemuksesta.
Päänympärys mitataan kaikilta alle 7-vuotiailta lapsilta. Pään kasvu arvioidaan erotuksena kasvukäyrän keskiarvosta. Positiivinen ero tarkoittaa, että lapsen pää kasvaa ikätovereitaan suurempana. Miinusmerkkinen ero tarkoittaa, että lapsen pää kasvaa ikätovereitaan pienempänä. Samalla arvioidaan pään kasvu suhteessa aiempaan kasvuun ja mahdollisesti myös vanhempien pään kasvuun.
Lasten luokittelu pieni- tai isopäisiksi ei ole oleellista. Vasta reilut poikkeamat väestön keskiarvosta huomioidaan. Esimerkiksi päänsärkyoireet tai kehitysviive yhdessä poikkeavan pään kasvun kanssa voivat olla aihe tutkimusten aloittamiselle. Pään kasvun seulontasäännöt ovat avuksi arvioinnissa.
Lapsen syntymäkoon arviointi on tärkeä osa varhaislapsuuden kasvun seurantaa. Normaali syntymäkoko kertoo lääkärille lapsen sikiöajan kasvun olleen normaalia. Poikkeava syntymäkoko voi taas olla merkki sikiöajan kasvuongelmasta, sairaudesta tai synnynnäisestä oireyhtymästä. Etenkin pienenä syntyneiden lasten syntymän jälkeisen kasvun arviointi on tärkeää. Syntymäkoon voi laskea myös laskurilla.
Terveydenhoitaja tai lääkäri vertaa lapsen pituusmittaa kasvukäyrän keskiarvoon ja odotuspituuteen. Positiivinen ero tarkoittaa, että lapsi kasvaa ikätovereitaan tai vanhempiaan pidempänä. Miinusmerkkinen ero tarkoittaa, että lapsi kasvaa ikätovereitaan tai vanhempiaan lyhyempänä. Samalla arvioidaan lapsen kasvu suhteessa aiempaan kasvuun.
Seurannan tarkoituksena ei ole luokitella lapsia lyhyiksi tai pitkiksi. Tärkeintä on havaita merkittävä ero kasvukäyrien keskiarvoon, odotuspituuteen tai taittuminen aiemmasta kasvusta. Mitä enemmän pituusmitta poikkeaa näistä, sitä tärkeämpää on, että lapsi tutkitaan tarkemmin mahdollisen kasvuun vaikuttavan sairauden löytämiseksi. Kasvun seulontasäännöt ovat tässä avuksi.
Odotuspituus lasketaan vanhempien pituuksien perusteella. Odotuspituuden käyttö tarkentaa kasvun arviointia, koska lapsen kasvu on mahdollista arvioida suhteessa perinnölliseen kasvunvaraan. Odotuspituus on kuitenkin liian epätarkka ennustamaan lapsen aikuispituutta. Sen ennustamiseksi täytyy arvioida luuston kypsyysaste eli luustoikä kädestä otettavalla röntgenkuvalla.
Lapsen painon seurannan tarkoituksena on ravitsemuksen riittävyyden arviointi. Kehon poikkeavaan koostumukseen voivat johtaa liiallinen ravitsemus ja ylipaino, aliravitsemus tai painoon vaikuttavat sairaudet.
Paino suhteutetaan lapsilla aina pituuteen. Imeväisiässä painokehityksen seuraaminen on kuitenkin tavanomaisesti järkevää kilogrammoina.
Painoa seurataan kahdella tavalla: pituuspainona ja ikä-painoindeksinä (BMI). Molemmissa voimakas poikkeama ylöspäin tarkoittaa usein liiallista rasvan kertymistä elimistöön, kun taas painokäyrän taittuminen alaspäin voi olla merkki aliravitsemuksesta.
Päänympärys mitataan kaikilta alle 7-vuotiailta lapsilta. Pään kasvu arvioidaan erotuksena kasvukäyrän keskiarvosta. Positiivinen ero tarkoittaa, että lapsen pää kasvaa ikätovereitaan suurempana. Miinusmerkkinen ero tarkoittaa, että lapsen pää kasvaa ikätovereitaan pienempänä. Samalla arvioidaan pään kasvu suhteessa aiempaan kasvuun ja mahdollisesti myös vanhempien pään kasvuun.
Lasten luokittelu pieni- tai isopäisiksi ei ole oleellista. Vasta reilut poikkeamat väestön keskiarvosta huomioidaan. Esimerkiksi päänsärkyoireet tai kehitysviive yhdessä poikkeavan pään kasvun kanssa voivat olla aihe tutkimusten aloittamiselle. Pään kasvun seulontasäännöt ovat avuksi arvioinnissa.
Lapsen syntymäkoon arviointi on tärkeä osa varhaislapsuuden kasvun seurantaa. Normaali syntymäkoko kertoo lääkärille lapsen sikiöajan kasvun olleen normaalia. Poikkeava syntymäkoko voi taas olla merkki sikiöajan kasvuongelmasta, sairaudesta tai synnynnäisestä oireyhtymästä. Etenkin pienenä syntyneiden lasten syntymän jälkeisen kasvun arviointi on tärkeää. Syntymäkoon voi laskea myös laskurilla.
Tarkistettu 25.4.2025
