Epilepsiakohtaus johtuu aivojen kuorikerroksen äkillisestä, ohimenevästä sähköisen toiminnan häiriöstä. Kohtaukset voivat olla tajuttomuuskouristuskohtauksia, lyhyitä poissaolokohtauksia tai hitaammin eteneviä tajunnanhämärtymiskohtauksia.
Osassa kohtauksista henkilö pysyy tajuissaan kohtauksen ajan. Kohtauksesta voi kertoa esimerkiksi yhden raajan jäykistäminen tai nykinä, pään tai vartalon nyökähdysten sarja tai monimutkainen poikkeava liikehdintä. Kohtaus voi olla myös outo tuntemus tai tunnetila. Aivojen kuorikerroksessa olevan häiriön paikka määrittää, millaisia kohtaukset ovat.
Epilepsiakohtaukset luokitellaan paikallisalkuisiin ja yleistyneisiin kohtauksiin. Paikallisalkuisissa kohtauksissa kohtauksen aiheuttavan sähköisen häiriön lähtökohta on paikallinen toisella aivopuoliskolla, kun taas yleistyneissä kohtauksissa kohtauksen aiheuttava sähköinen purkaus on yhtäaikaisesti molemmilla aivopuoliskoilla. Paikallisalkuisten ja yleistyneiden epilepsiakohtausten taustalla on erilaisia syitä. Jotkut epilepsialääkkeet tehoavat erityisesti jompaankumpaan kohtaustyyppiin.
Suurin osa epilepsiakohtauksista on lyhyitä, korkeintaan muutamien minuuttien kestoisia, ja ne menevät ohi itsestään. Lyhyet tai lieväoireiset kohtaukset eivät vaadi ensiaputoimia, mutta lyhytkin kohtaus voi aiheuttaa vaaratilanteen, jos se johtaa esimerkiksi kaatumiseen. Etenkin tajuttomuuskouristuskohtaus on rajun näköinen, mutta menee yleensä ohi nopeasti.
Samalla lapsella voi esiintyä useita kohtaustyyppejä, mutta yleistä on myös se, että lapsen kohtaukset ovat aina hyvin samanlaisia. Osalla epilepsiaa sairastavista lapsista ei ole koskaan tajuttomuuskouristuskohtausta. On kuitenkin hyvä olla varautunut myös sellaisen mahdollisuuteen ja opetella tajuttomuuskouristuskohtauksen ja tajunnanhämärtymiskohtauksen ensiapu.