Vastasyntyneen infektiot jaetaan vauvan sairastumisiän mukaan varhaiseen ja myöhäiseen infektioon. Varhaisesta infektiosta puhutaan, jos vauva sairastuu ennen kolmen vuorokauden ikää ja myöhäisestä infektiosta, jos sairastuminen tapahtuu yli kolmen vuorokauden iässä.
GBS-infektio
Yleisin vastasyntyneen sepsiksen aiheuttaja on G-ryhmän betahemolyyttinen streptokokki eli GBS. Yleensä lapsi sairastuu ensimmäisten päivien aikana, mutta osa vasta kotiutumisen jälkeen. Mikäli vauvan vointi poikkeaa aiemmasta, tulee ottaa herkästi yhteyttä joko synnytyssairaalaan tai lastenlääkäriin.
Ennen synnytystä tai synnytyksen aikana saadun tartunnan riskitekijöitä ovat
äidin GBS-bakteerin kantajauus
edellisen lapsen GBS-infektio
äidin kuume, kohtutulehdus
lapsivedenmeno yli 18 tuntia ennen lapsen syntymää
äidin viivästynyt antibioottihoito näissä tilanteissa.
Infektioriski ja infektion oireet
Mitä ennenaikaisempi ja pienempi lapsi on, sitä suurempi on infektioriski. Infektioriskissä olevalta vastasyntyneeltä seurataan sairaalassa sydämen sykettä, hengitystiheyttä ja lämpöä vähintään 1,5 vuorokauden ajan. Hänestä otetaan tarvittaessa tulehdusverikoe, niin sanottu CRP, ja perusverenkuva. Jos näissä on poikkeavaa, lastenlääkäri päättää jatkonäytteistä ja toimenpiteistä.
Vastasyntyneen infektio-oireet voivat vaihdella suuresti. Tavallisia infektio-oireita ovat
naristava tai tiheä hengitys
käsittelyarkuus
itkuisuus
huono syöminen
alentunut yleiskunto
lämmön vaihtelu
kellastuminen
kalpeus.
Infektioepäilyn herätessä vastasyntynyt vauva tarvitsee välittömästi lääkärin arvion. Selvästi oireiselta lapselta otetaan veriviljely mahdollisen bakteerikasvun toteamiseksi ja hänelle aloitetaan antibioottihoito. Hoidon kesto määräytyy taudinkuvan ja veriviljelyvastauksen perusteella.
Sairaalasyntyiset infektiot
Tehohoidossa olevalla pienellä keskosella on suurentunut riski sairastua sairaalasyntyiseen infektioon. Tauti alkaa yli kolmen vuorokauden – tyypillisesti muutaman päivän tai viikon – iässä.
Tärkeimmät riskitekijät ovat ennenaikaisuus ja pieni syntymäpaino. Muita riskitekijöitä ovat verisuonikatetrit, hengityskonehoito, pitkittynyt suonensisäinen ravitsemus ja toimenpiteet.
Oireet, kuten hengityskatkokset, väsymys, suolenvetovaikeudet ja korkea verensokeri, ovat usein epätarkkoja. Samoin tulehdusarvot ovat usein epäherkkiä havaitsemaan infektion, ainakin sairauden alkuvaiheessa.