Itsestään rajoittuva epilepsia, jossa on autonomisia kohtauksia alkaa lapsuusiässä, useimmiten 3–6-vuotiaana.
Millainen on tyypillinen kohtaus?
Tyypilliseen kohtaukseen liittyy pahoinvointia ja kalpeutta, joiden aikana tajunnan taso on vielä normaali. Tämän jälkeen lapsi menee vähitellen poissaolevaksi, silmät voivat kiertyä sivuun ja kohtaus voi edetä tajuttomuuskouristuskohtaukseksi.
Kohtaukset alkavat usein unen aikana, ja ne voivat pitkittyä.
Hoito ja tutkimukset
Suurella osalla lapsista on vain yksittäinen tai muutama kyseiseen epilepsiaan sopiva kohtaus, eikä lääkitystä välttämättä tarvita lainkaan. Toistuvat kohtaukset reagoivat yleensä hyvin lääkkeisiin, ja herkkyys kohtauksille jää pois lapsen kasvaessa.
Tämän epilepsian hoidossa noudatetaan yleisesti paikallisalkuisten epilepsioiden hoitosuositusta, jossa ensisijainen lääke on okskarbatsepiini, karbamatsepiini tai levetirasetaami. Tarvittaessa voidaan harkita myös muita lääkevaihtoehtoja.
Aivosähkökäyrässä on tälle epilepsialle tunnusomaisia takaraivolohkossa tai laajemmin eri aivoalueilla esiintyviä piikkejä, jotka lisääntyvät unessa. Aivojen magneettikuvauksen tulos on normaali.
Ennuste ja perinnöllinen alttius
Tämän epilepsian ennuste on erittäin hyvä. Useimmat potilaat saavat elämänsä aikana vain 1–3 kohtausta ja saavuttavat kohtauksettomuuden 1–2 vuoden kuluessa ensimmäisestä kohtauksesta.
Kyseisen epilepsian taustalla epäillään olevan geneettinen herkkyys, mutta yksittäisiä geenejä ei vielä tunneta eikä niitä tutkita muuten kuin tieteellisessä tutkimustarkoituksessa.